maanantai 15. toukokuuta 2017

Lanzarote, kilpailua edeltävä viikko

Maanantai 8.5.

Kun lentokone tiputti lentokorkeuttaan, heräsin tokkuraisena penkistäni. Sain olla ihan yksinäni omalla penkkirivillä. Aika hyvä tuuri, kun katsoin muita penkkirivejä. Jotenkin tuntui, että lentoyhtiö on pienentänyt penkkejä tai niillä istuvat brittituristit olivat aika suuria. Onneksi en ollut joutunut sinne väliin istumaan.

Oli upeaa nähdä lentokoneesta Lanzaroten saari ja ne mäet, mitä tulemme kiipeämään pyörällä. Mieli piristyi ja olo oli malttamaton. Nyt jännitti vain, miten pyörän matka oli mennyt. Edellisenä vuonna vaihteensiirtäjä oli mennyt rikki, kun tulli oli avannut pyörälaukun ja pakannut sen uudelleen. Nyt en laittanut mitään, mikä voisi kiinnostaa viranomaisia laukussa. En urheilujuomajauhetta tai mitään ylimääräistä. Kone tuli kovalla pompulla tonttiin ja aloitti loppujarrutuksen sekä rullauksen, kohta pääsen näkemään onko laukku taas avattu.

Kenttähenkilöstö oli ripeää ja saimme matkalaukut hihnalta. Kaitsu lähti jonottamaan vuokra-autoa ja minä odotin pyörälaukkuja. Vihdoinkin erikoismatkatavarahihna alkoi liikkumaan ja pyörälaukut tulivat minun kohdalle. Jumalauta! Kumpikin pyörälaukku oli tarkastettu, toivottavasti pyörä ei ole rikki jälleen kerran. Hihna laukun ympärillä oli kuitenkin hajalla. Hotellilla selviää, mitkä ovat lopulliset vahingot.

Kaitsu sai auton kuitattua Auto Reiseniltä ja se oli Seatin farmari. Se ei ollut se auto, mikä piti olla, mutta saimme 2 pyörälaukkua, 2 matkalaukkua ja käsimatkatavarat sopimaan siihen. Matka hotellille alkoi. Atlantic View hotel oli määränpää. Sen sijainti oli toivottavasti rauhallinen ja lähellä maalialuetta. Hotelliarvosteluissa se ei ollut kovin korkealle arvostettu, mutta hintakaan ei ollut kova. Syy hinnalle selvisi hieman myöhemmin.


Pääsimme hotellille ja respa oli aika alkeellinen. Aloin miettimään millainen huone olisi, jos respa on tätä tasoa. Sisäpihalla näkyi allas ja huoneemme sisäänkäynti on altaan puolelta. Altaan vieressä on pieni allasbaari. Allas oli kulahtanut, ilman vedenkiertosysteemejä. Pohjasta oli lähtenyt paloja ja pinnalla oli roskia sekä altaan pinta oli selvästi alhaalla. Päästyämme huoneistoon, kiinnitimme huomiota vanhanajan henkeen. Mikroaaltouuni oli noin 30 vuotta vanha ja vessa oli myös alkuperäisessä kunnossa. Huoneistossa oli juuri tehty hyönteismyrkytys. WC-pöntön takana oli joku torakkapyydys. Mielenkiintoista.. Makuuhuoneessa on pinkkiä ja röyhelöä. Sängyssä superlonipatja ja vilttipeitto. Kaitsu nukkuu sohvalla ja minä prinsessahuoneessa.

Aloitimme laukkujen purkamisen pyörälaukuista. Jännityksellä kasasimme pyöriä kuistilla ja totesimme, että pyörät olivat ehjiä. Tästä saimme idean lähteä polkemaan pikkulenkin, joka meni pitkin kilpailureittiä El Golfon kautta. Lenkille tuli pituutta vähän yli 50 km ja aikaa meni noin pari tuntia. Totesimme että ”on tämä perseestä, kun on 25 C lämmintä, hyvä tie ja kukaan ei yritä ajaa autolla päälle, kun treenaa”. Nyt oli hyvä purkaa loput tavarat ja käytiin Lidlistä ruokatarpeita illaksi ja alkaa tankkaamaan tiistain treenejä varten.



Tiistai 9.5.

Aamulla kävimme uimassa kisapaikalla noin 2 km lenkin. Olihan se taas elämys, kun vesi oli kirkasta ja suolaista. Uinti oli aika rankkaa kovan aallokon takia. Loppuaika uinnille oli kuitenkin vain 35 minuuttia. Se meni todella hyvin. Uinnin jälkeen menimme rantabaariin juomaan Cafe Con Lechet eli maitokahvit ja tekemään suunnitelmia iltapäivälle.

Iltapäivälle oli suunniteltu hieman tempoajoa ja päätimme suorittaa tempoa sovellettuna. Ajoimme auton Tequiseen, noin 25 km meidän majapaikasta pohjoiseen huoltoaseman pihaan. Purimme pyörät autosta ja lähdimme ajamaan kilpailun kovimmat nousut. Kovin nousu on heti Tequisesta eteenpäin Los Nieves ja Mirador del Haria. Tästä on heti jyrkkä lasku ja uusi kova nousu Mirador del Rioon. Riosta alkaa pitkä vauhdikas alamäkipätkä Arrietaan. Tästä alkaa pitkää ja tuskainen Nazaretin nousu. Tämä Nazaretin nousu on jotenkin vaikea tuulen, lämmön ja huonon asfaltin vuoksi. Se saa puheliaankin miehen hiljaiseksi vähäksi aikaa. Siinä mäessä kenelläkään ei ole kiire ohittaa, vaan kilpailussakin letka menee tasaisin välein kohti loppulaskua Puerto del Carmenia ja juoksuosuutta.

Minulla oli Gopron kamera pyöräilykypärässä ja kuvasimme nousun Los Nievesiin. Tarkoitus olisi ollut kuvata vauhdikkaita laskuja, mutta onnistuin jotenkin pilaamaan kuvatut videot ja ne eivät näkyneet. Matkalla Harian kylään, autoin kanssa pyöräilijöitä rengasrikossa. Annoin oman ainoan sisäkumin luultavasti Espanjalaiselle pyöräilijälle. Espanjalainen oli kaverinsa kanssa ajamassa myös mäkitreeniä. Hänen kaverinsa oli käynyt 15 kertaa Ironman Lanzaroten. Aika kova luu sanon minä. Eivät kuitenkaan olleet ottaneet oikeanlaisia korjaussettejä mukaan! Tämä kertoo sen että samanlaisia ihmisiä nekin ovat, vaikka olisivat 20 kertaa Lanzan kilpailun käyneet.

Päivän pyöräily meni ihan hyvin ja monta henkilökohtaista ennätystä tuli rikottua. Käytiin vielä juoksuhermoitus pyöräilyn päälle ja hörppäämässä kahvit. Aikaa pyöräilyyn meni 2 tuntia ja 32 minuuttia. Matkaa hieman yli 59 km ja nousumetrejä 1488 metriä.



Keskiviikko 10.5.

Päivä oli kevyt. Kävimme aamulla uimassa kisareitti ja päivällä ajeltiin kevyesti juoksureittiä. Mukava kevyt päivä ja maisemien katselua. Hyvää palauttavaa edelliselle päivälle. Päivää synkisti hieman, kun pyörän etuvaihtajan vaijeri pamahti poikki. Onneksi tiesin jo hyvän korjauspajan edelliseltä vuodelta. Toivottavasti pyörään ei tulisi enää tämmöisiä yllätyksiä ennen kilpailua tai kilpailun aikana.

Torstai 11.5.

Päivä oli suhteellisen kevyt. Aamulla uinti kisareitillä ja rantakahvilaan perinteisesti kahville. Iltapäivällä pidempi juoksu. Muu aika meni pyöräreittiin ja nähtävyyksiin tutustuen. Mukava päivä, kun näin pienen hain uintilenkillä. Se pötkötteli pohjassa ja oli hyvin tyytyväisen näköinen.

Perjantai 12.5.

Tortai-iltana olimme tehneet reittisuunnitelman perjantain pyöräilyyn. Lähdimme hotelliltamme Puerto del Carmenista ja ajoimme La Gerian kautta Club la Santaan. Tämä Club la Santa on todella upea paikka urheilijoille mahtavilla fasiliteeteilla varustettu hotellikompleksi. Siellä on mm. urheilukenttä, tenniskenttiä, 25m/50m altaat, punttisaleja, ohjattuja liikuntasydeemejä. Tämä paikka on todellakin täydellinen vastakohta meidän hotellille. Kävimme ostamassa hieman lisää nestettä tämän treenikeskuksen kaupasta ja jatkoimme matkaamme kohti Timanfayan tulivuorialuetta. Teimme kuitenkin heti pienen stopin ensimmäisen pitkän nousun jälkeen, kun kahvihammasta alkoi kolottamaan.


Timanfaya läpi oli nopea ajaa vaikka sielläkin oli joitakin nousuja. Viimeisen ison nousun jälkeen alkaa todella pitkä lasku. Tähän laskuun sai poljettua yli 70 km/h vauhdin, mutta sitten iski etuviistosta järkyttävä tuuli. Tuulen voimasta pyörä alkoi vatkaamaan ja piti hyvin varovasti nousta pystympään ajoasentoon, että ei kaadu. Siinä vauhdissa kaatuminen tai varsinkin ulosajo olisi ollut hengelle hupaa. Tien ulkopuolella on vain laavakivestä muodostunutta kenttää. Terävää kiveä täynnä.

Timanfayan osuuden jälkeen teimme nopean koukkauksen El Golfon kautta takaisin Puerto del Carmeniin. Aikaa reissuun meni 3 tuntia ja 40 minuuttia. Matkaa kertyi 93.6 km. Nousumetrejä tuli taas mukavasti, mutta upea reitti.


Lauantai 13.5.

Lauantai oli taas kevyt päivä. Oli aika paljon kaikenlaista säätämistä ja ohjelmanmuutosta, mutta kävimme juoksemassa noin 50 minuutin lenkin rantatiellä. Illalla kävimme syömässä ravintolassa kun ei jaksanut vääntää enää ruokaa. Söin sisäfilepihvin ja otin viiniä kyytipojaksi. Hintaa tälle tuli noin 20 euroa. Kyllä oli mukava käydä vatsan viereen illalla nukkumaan, kun olin saanut Kaitsulta korvatulpat käyttöön. Naapuruston haukkuva koira saa haukkua nyt sielunsa kyllyydestä ja eikä muutkaan ulkopuoliset äänet minua enää häiritse.

Sunnuntai 14.5.

Aamu alkoi todella kevyellä uinnilla kilpailureitillä. Joku amerikkalainen lyöttäytyi mukaan uimaan hetken aikaa ja rannalla vaihdettiin muutama sana hänen kanssaan. On mukavaa, kun Ironmanit tervehtivät ja tulevat juttelemaan täällä. Teräsmiehet suomessa ovat vähän jurompaa sorttia, johtuu ehkä meidän suomalaisten luonteesta. Täällä kuitenkin tervehditään juoksulenkeillä, pyörälenkeillä ja rannalla uintitreeneissä tullaan vaihtamaan kuulumisia. Minusta on aika hienoa kuulua tähän porukkaan, missä vallitsee positiivisuus ja hyvä henki. Tribasen valmennusryhmässä on myös samaa henkeä ja on ollut hienoa kuulua tähän ryhmään.

Päivä meni muuten säätämisen merkeissä ja aikataulu oli venähtänyt. Tein sunnuntain pyörälenkin suurimmaksi osaksi yksin, Kaitsun jäädessä Hannan kanssa fiksaamaan pyörää heti alkutaipaleella. Poljin hyvän 2 tunnin lenkin El Golfon kautta takaisin hotellille. Ilma muuttui jo pyöräilymatkalla tosi myrskyisäksi ja tuuli meinasi heittää minut tieltä monta kertaa. Lisäksi meinasin ajaa erään kollegaturistin auton perään, kun ne pysäyttivät auton liikenneympyrään ja alkoivat lukea karttaa.

Mietin vielä 30 minuutin juoksun jälkeen, että jos tuuli on näin kova kilpailussa, loppuaikaa on turha miettiä. Maaliin pääsy tuossa myrskytuulessa on jo saavutus. Lanzarote on kova paikka kilpailla. Eräs kokenut triatlonisti sanoikin minulle täällä viikolla, että ”muut Ironmanit ovat kuin Light Ironmaneja. Vähän kuin light Cokis. Lanzarote on vaativa, yllättävä ja vaarallinen. Todellinen Ironman kilpailu luonteensa takia.” Onko siis olemassa eriarvoisia kilpailuita, jos matkat ovat samat? Luultavasti näin on. Itse haastan vain täyden matkan kilpailuissa vain sen henkilön, joka katsoo minua peilistä aamuisin eli itseni. Olosuhteet ovat vain lisämauste tähän haasteeseen ja nyt on tulossa hyvin maustettu kilpailu.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kohti kovaa välitavoitetta, Ironman Lanzarote

Torstai, 4.5

Kauheaa kiirettä, kovaa harjoittelua ja asioiden muistamista. Onko se sitä stressiä? Lanzaroten kilpailu lähestyy ja kaikki on ihan vaiheessa. Extreme triathlon Celtman järjestelyt vie treenien ja muiden ohella tosi paljon aikaa. Autot aiheuttavat harmaita hiuksia. Minun autolla ei voi ajaa, kun ei ole aikaa korjata sitä leimalle. Vaimon autoon tuli joku ”pikkuvika” jonka kustannusarvio on 1300 ja rapiat. Taitaa sekin jäädä seisomaan siksi aikaa, kun saan kisan taakseni. On paljon muutakin ”pikkukivaa” ja lotossa ei tullut vieläkään voittoa. Onneksi saan kuitenkin pyörän huoltoon perjantaina, kun etuvaihtaja temppuilee. Lauantaina pitäisi olla jo matkalla bussilla Helsinkiin. Siellä on halpa lentokenttämotelli, missä olisi tarkoitus yöpyä yksi yö. Mitään ei ole vielä pakattu, hitto mitä säätämistä.

Matkaseuraksi ja kanssakilpailijaksi mukaan lähtee Kaj Järveläinen. Saamme jaettua kustannuksia ruuasta, vuokra-autosta, polttoaineista yms. Tarkoitus olisi valmistautua kunnolla kilpailuun ja tehdä laadukkaat harjoitukset paikan päällä sekä testata varusteita. On myös turvallisempaa uida meressä ja käydä pyöräilemässä, kun on joku treenikaveri. En ole myöskään niin helppo kohde ryöstettäväksi, kun meitä on kaksi.

Perjantai, 5.5

Perjantaina vähäistä aikaani vei pitkä treeni ja huolimattomuus. Ohjelmassa lukee pitkä pyörälenkki ja juoksu päälle. Päätin lähteä Joroisista ja polkea Rantasalmelle käymään. Keli oli ihan hyvä ja ajoin autolla Varkaudesta Joroisiin. Ajoin urheilutalon pihaan parkkiin niin kuin aina. Olin ottanut kisakiekot mukaan ja ajattelin lähteä testaamaan kisapakettia. Homma ei tietenkään mennyt niin kuin piti. Kisakiekot eivät käyneet BMC:n säätöihin. Ostin syksyllä tämän BMC:n käytettynä Oulusta, enkä ollut kokeillut ikinä näitä kiekkoja pyörään. Eikä ollut tietenkään työkaluja mukana. Piti tehdä teletapit eli uudelleen. Kävin hakemassa Varkaudesta harjoituskiekot ja lähdin vetämään ajansäästämiseksi treenin niillä. Keli oli vielä ihan hyvä, mutta fiilikset olivat hieman menneet.

Aikaa pakkaamiselle ja kaikelle oli jäänyt kaiken välppäämisen jälkeen vähän. Sain vietyä pyörän Jukka Peräsalmen pyörähuoltoon ja Jukka lupasi kiireiltään laittaa pyörän kondikseen lauantaiksi. Jukka haki vielä pyörälaukun myöhään iltapäivällä Varkaudesta ja lupasi pakata pyörän valmiiksi laukkuun kuljetusta varten. Sain pakattua matkalaukkuun illalla treeni- ja kilpailuvarusteet, urheilujuomat ja energiageelit. Kaikki tärkeimmät tietenkin ensin. Sitten passi, puhelimenlaturi, vaihtovaatteet ja muut systeemit.

Lauantai, 6.5

Lauantai aamupäivä oli jo hieman leppoisampi kuin perjantai. Sain haettua pyörän Jukalta ja viimehetken hankinnat tehtiin samalla, kun vaimo heitti minut linja-autoasemalle. Linja-autoasemalla oli haikea olo, kun piti lähteä reissuun pariksi viikoksi. Vaimo joutuisi huolehtimaan taas kaikesta sillä aikaa, kun olen itse ulkomailla kilpailemassa. Tulee hieman ikävä ja syyllinen olo, mutta tuskin tätä montaa vuotta pystyy tekemään, kun ikä tulee vastaan. Onpahan jotain juttuja mitä kertoa mahdollisille lapsenlapsille. On ehkä minun vuoroni kokeilla mihin sitä pystyy, vaikka vähän vanhempana piti aloittaa.

Matka kohti Helsinkiä Pohjolaliikenteen autolla alkoi. Pyörälaukut ja muut sopivat hyvin ruumaan. Helsingissä ei tarvitsisi miettiä minne oman auton ajaisi ja kiirettä ei ollut. Kone lähtisi vasta sunnuntaina kohti Lontoota. Kerrankin ilman kiirettä ja stressiä eteenpäin.


Sunnuntai, 7.5

Tuli nukuttua yllättävän hyvin tässä motellissa. Itäisen europan keikkaukotkin elelivät ihan rauhassa naapurihuoneissa, vaikka vähän kuppia ottivatkin lauantai-iltana. Ainoa ikävä puoli tässä majoituksessa oli oman vessan puuttuminen. Huoneesta löytyi kaikki muu tarpeellinen. Mikro, jääkaappi, kahvinkeitin, vedenkeitin ja tv. Ihan edullinen ja hyvä ratkaisu. Napostelimme rauhassa aamupalaa ja katselimme telkkaria ennen kuin lähdimme siirtymään kohti terminaalia. Oli todella mukavaa, kun ei ollut sitä kiirettä. Sai rauhassa valmistella asiat ja tekemisen.

Helsingistä meillä oli lento Lontooseen. Lento lähti iltapäivällä Helsingistä ja oli alkuillasta Gatwickissa. Siellä meitä odotti majoitus terminaalin alakerrassa sijaitsevassa Yotellissa. Huone oli kuin laivanhytti, mutta todella rauhallinen. Siinä oli oma vessa, suihku, kerrossänky ja tv. Mitä muuta sitä tarvitsee, jos haluaa vain paikan missä odottaa aamuyöstä lähtevää jatkolentoa. Meillä oli herätys aamulla kello 04.00.

Kävimme illalla kuitenkin katselemassa paikkoja terminaalissa ja sen ympäristössä. Tiedustelimme meno-paluu lippujen hintoja keskustaan junalla. Hinta oli yli 50 puntaa ja päätimme jäädä terminaalin pubiin juomaan muutamat kaljat. Muutaman kaljan jälkeen alkoi jo mukavasti nukuttaa, kun kello oli kuitenkin Suomen aikaan jo puoliyö. Päätimme lähteä ”hyttiin” nukkumaan, että saisimme nukuttua muutaman tunnin ennen lentoa.



tiistai 4. huhtikuuta 2017

Extreme triathlon Celtman-projekti teettää töitä

Nyt on takana monta rankkaa viikkoa. Lepoviikkoja ei ole pahemmin ollut jos ajatellaan kokonaisuutta. Töissä on ollut ”usean tunnin kahvakuulatreenejä” eli fyysistä vinokuormaakin on tullut ihan kiitettävästi. Vireystaso ja väsymys ovat vaikuttaneet ehkä joihinkin treeneihin. Tämä onkin minun tarinaa ja minun triathlonprojektia. Se ei ikinä ole helppoa ja aina tulee vastoinkäymisiä. Kaikki tämä kuuluu siihen pakettiin, minkä olen valinnut matkalleni kohti Extreme triathlon Celtmania.

Ironman Lanzarote on fyysisesti kova välitavoite. Lähtö tähän kilpailuun on 7.5 ja viimeistelyharjoituksen pystyy tekemään ajatuksen kanssa paikan päällä. En halunnut tehdä sitä virhettä, minkä tein viime vuonna samassa kilpailussa. Nyt yritin löytää rauhallisen hotellin ja mahdollisuudet kunnolliseen lepoon ja harjoitteluun.

Päätavoite on kuitenkin Skotlannissa. Näiden kahden kovan välissä oleva aika on alle kuukausi. Projektin yksi motivaatio väline on positiivisuus, mutta silti kirjoitan myös niistä negatiivisistäkin asioista mitä on tapahtunut. Sillä helppoa tämä ei ole ollut. Viime viikot ovat olleet myös taistelua aikaa vastaan, mikä vaikuttaa harjoitteluun. Taloudellisestikaan ei projektilla ole mennyt kovin hyvin, mutta Celtmanin kuluista on juuri ja juuri selvitty tähän asti. Onneksi on vielä aikaa yrittää järjestää asioita ja tehdä ylitöitä.


Kuten jo kerroin, projekti on saanut takaiskuja monella tavalla. Takaiskuja, jotka eivät välittömästi ole vaikuttaneet projektiin ja takaiskuja, jotka ovat vaikuttaneet välittömästi projektiin. Yksi kovimmista suoranaisista projektiin vaikuttaneista takapakeista tuli, kun Kaj Järveläinen jäi Celtman tiimistä pois. Hänen piti jäädä hoitamaan Joroisten palolaitoksen kesälomien tuuraukset. Kaluston kanssa on ollut myös huolia. Onneksi Jukka Peräsalmen pyörähuolto hoiti kisapyörän kuntoon. Tehomittaukseen siirtyminen on myös vienyt paljon aikaa, hylkäsin Polarin nyt vihdoin ja siirryin Garminiin tehonmittauksen osalta. Quarq Dzero Garminin kanssa nyt moitteettomasti. Tämä kaluston kanssa välppääminen vie tuhottomasti aikaa ja rahaa. Sekin kuuluu tähän touhuun ja ilman A.Kiira Oy apua homma olisi levinnyt kasaan. Kiitos Ari!

Kaitsun jäädessä pois työesteiden takia, serkkuni Ari Kiira tarjoutui mukaan 2. huoltajaksi eli autokuskiksi. Lisäksi 1 huoltajaksi/juoksijaksi joutui Peter, hän oli alun perin 2. huoltaja. Tehtävämuutoksen ansiosta hän joutuu juoksemaan vuorella pakollisen osuuden kanssani.

Tiimimme jäsen Jere Koistinen (Rainy Day Entertainment) on oman Suomi100 haasteensa vienyt maaliin kunnialla. Hän sai tehtyä elokuvan Ensitreffit valmiiksi. Tämä nuori ohjaaja on nyt työnsä ohella auttanut Köllikkäukon triathlon projektia suurella tarmolla ja ideoilla. Käynnistimme mm. Indiegogo kampanjan Journey to Extreme triathlon Celmanin. Kerätyistä varoista 20 % lahjoitetaan sotiemme veteraaneille ja haavoittuneiden kriisinhallintaveteraanien hyväksi.

Tyttöni Nora hoitaa pyyteettömästi nettivastaavan tehtävää opiskelukiireidensä parista.

Treenit 
Treenit ovat kulkeneet hyvin. Voimataso on pysynyt hyvänä ja kaikki osa-alueet ovat pysyneet hyvinä. Uintivauhti oli hukassa vähän aikaa, mutta luulen löytäneeni syyn mikä aiheutti tämän. Fiilikset ovat edelleen hyvät. Pitkät treenit ja hyvä musiikki poistaa tressin sekä vitutuksen, jos sellaista on päässyt kehoon kertymään. Laadukas tekeminen tuottaa luultavasti aineenvaihdunnan, joka muuttaa negatiivisen energian hieksi, joka valuu kehosta pois.

Uinti. 
Uinti vauhti hävisi todellakin, kun olin pari päivää kuumeessa ja yksi treeni jäi väliin. En löytänyt vauhtia millään ja se aiheutti harmaita hiuksia. Lopulta löysin Instagramista ratkaisun ongelmaan ja se oli vartalonkierto. Voitteko kuvitella että tällainen vanha tarbu löytää ratkaisun jostain Instagramista? Neljä vuotta sitten en edes tiennyt mikä Instagram on. Pääasia, että nyt uinti kulkee taas paremmin.

Pyörä. 
Pyöräilykilometrejä on kertynyt jo noin 2000 km tänä vuonna. Harjoituskiekon päällyskumi on kohta vaihtokunnossa. Tehoalueet ovat nousseet hieman hyvän tekemisen kautta. On mukava polkea jopa sisällä, kun on hyvä satula ja pyörän säädöt alkavat olla mukavat. Tekisi mieli jo päästä ulos silti ajamaan ja testaamaan miten siellä kulkee. Silti jännittää miten pyörä kulkee oikeissa olosuhteissa.


Juoksu. 
Juoksua on tullut yllättävän vähän harjoiteltua. Parin tunnin juoksulenkit kulkevat aika helposti ja on täysi työ hillitä itseään juoksemaan hitaasti. Pito tossujen alla paranee ja kropan paino pienenee. Vauhti on juoksussakin kasvanut. On mukavaa juosta kun on ”flow” ja hyvät popit korvilla. Jäätyneet sulamisvedet pitävät kuitenkin Köllikkäukon valppaana.


Paino on tippunut ja osa siitä on siirtynyt oikeaan muotoon oikeisiin paikkoihin. Vyötärön ympärys on nyt hyvä ja työ optimaalisen kisapainon saamiseksi kuitenkin jatkuu. Saa nähdä millaisiin tuloksiin pääsen ennen Lanzarotea. Voin vain todeta lopuksi, että olen kovemmassa kunnossa kuin ikinä. Paino on jo niin alhaalla, että edellisen kerran olin tässä kunnossa 1992! Jumal..ta! 25 vuotta sitten. Lähdin 1992 huhtikuussa ensimmäiselle keikalle Libanoniin asemalle 9-38 koiramieheksi hoikkana miehenä. En olisi vielä silloin uskonut että minusta tulisi Ironman joku päivä tai lihoisin melkein 86 kiloiseksi. Näin kuitenkin kävi ja paljon on muutakin tähän aikajanalle sattunut.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Extreme Triathlon Celtman team esittely ja muita kuulumisia


Helmikuun treenit ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä. Huonoja treenejä on ollut kuitenkin vain yksi. On ollut mukava harjoitella kun jaksaminen on ollut hyvää ja tekeminen ollut järjestelmällistä. En tiedä mikä siihen on vaikuttanut, mutta olo on hyvä. Olemme hakeneet positiivista asennetta mm. videon teon muodossa ja pistämme pikku pätkiä jakoon, kun ehdimme. Yritämme näyttää, että ei tämä triathlonharjoittelu ole niin vakavaa touhua, vaikka se välillä vetääkin vakavaksi niin hyvin, että ihan puhalluttaa.

Mainitsin huonon treenin tuossa aikaisemmin. Olen maanpuolustushenkinen ja perinteitä kunnioittava reserviläinen. Viime viikonloppuna Utissa hiihdettiin Kaukopartiohiihto. Tämän hiihdon tarkoituksena on kunnioittaa perinteikkäitä kaukopartiomiehiä. Hiihdossa käytetään retki- tai eräsuksia ja matkat ovat 75 km, 150 km, 225 km ja 300 km. Reittivalinnat tehdään itse ja aikaa on käytettävissä 24 tai 48 tuntia, riippuen matkasta. 

Olen hiihtänyt kyseisen hiihdon useamman kerran. Matkat ovat olleet 75 km ja 150 km. Yksi harjoituksistani olisi ollut hiihtää 75 km tai 150 km. Jännitin Utin huonoa lumitilannetta viimeiseen asti ja tein päätöksen, että en lähde hiihtämään viikkoa ennen tapahtumaa. Hiihtoreitit kulkevat pitkin metsiä, soita, kelkkauria ja metsäautoteitä. Vähälumisella talvella voi törmätä hiekkaan pimeässä alamäessä väsyneenä ja minulla ei ole varaa loukkaantua nyt, kun kisoihin on aikaa vain muutamia kuukausia. Nyt lunta oli niin vähän, että tämä päätös oli tehtävä ja määrätietoinen eteneminen kohti varsinaisia tavoitteita jatkuu.

Ongelmat ja vastoinkäymiset

Ilman vastoinkäymisiä ja ongelmia ei tietenkään tästäkään projektista selviä. Ironman Lanzarote on käytännössä matkustusta ja kisaamista vaille valmis. Matka, majoitus ja ilmoittautuminen ovat Lanzaroten kilpailuun kunnossa. 

Extreme Triathlon Celtman on vielä valmistelun alla, koska kilpailu vaatii huoltoryhmän ja kilpailupaikka on sijainniltaan aika syrjässä. Huoltoryhmän vieminen Skotlantiin vaatii suuremman määrän rahaa ja syrjäinen sijainti aiheuttaa majoituksen saamisesta ryhmälle on vaikeampaa. Saimme kuitenkin varattua majoituksen 2 viikon etsinnän jälkeen. Ilmoittautuminen on maksettu. Vielä on kuitenkin etsittävä sopiva lento, kun Glasgowiin menevät lennot ovat täynnä. Näyttäisi siltä että otamme lennot Edinburghiin ja vuokra-auton sieltä. Kuluja tulee vielä varusteista ja huollon varusteista.

Saimme onneksi ryhmäämme kovan vahvistuksen. Rainy Day Entertainmentin Jere Koistinen tekee reissusta koosteen ja pari muuta pienempää pätkää ennen sitä. Tällä haemme yhteistyökumppaneita matkallemme kohti Suomi100 haastettamme. Celtmanissa ei ole vielä yksikään suomalainen kilpaillut. Videokoosteen loppuun ja muutamiin muihin asioihin tulee hyvät vastineet yhteistyökumppaneillemme.


Mitä tämän vuoden triathlonkilpailut ovat?

Ironman Lanzarote on yksi maailman kovimmista täydenmatkan triathlonkilpailuista. Kilpailu alkaa 3,8 km uinnilla, jonka jälkeen on 180 km pyöräily todella rankalla, erittäin tuulisella ja mäkisellä reitillä. Myös kuumuus on yksi haastava tekijä tällä tuliperäisellä saarella. Kilpailun viimeinen laji on maraton eli 42 km juoksu. Kilpailussa on viralliset huoltopisteet mistä saa juomaan ja muuta tankkausta. Kilpailu on 20.5.2017.

Extreme triathlon Celtman on olosuhteiltaan kylmä ja arvaamaton triathlon kilpailu. Kilpailu alkaa 3,4 km uinnilla, noin 10 asteisessa meduusoita vilisevässä merivedessä. Pyöräilyosuus on 202 km Skotlannin mäkisessä, tuulisessa ja kylmässä maastossa. Juoksuosuus on kuitenkin se rankin. Maraton 42 km juostaan Torridonin vuorten yli. Sään lisäksi haasteelliseksi kilpailusta tekee virallisten huoltopisteiden puuttuminen. Juoksuosuudelle on otettava huolto ja ”selviytymisvarusteet” kannettavaksi. Kilpailun järjestäjä on määrännyt pakolliset varusteet ja tarkistaa ne ennen kilpailua että jokaisella kilpailijalla on käsketty varustus. Kilpailu starttaa 17.6.2017.

Köllikkäukon Celtman ryhmän esittely



Ensimmäisenä huoltajana toimii Kaj Järveläinen Joroisista. Kaitsulla on takana 25 täyden matkan triathlonkilpailua ja lukemattomia muita startteja lyhyemmistä kilpailuista. Kaj on oikea mies hommaan ja hän joutuu myös juoksemaan osan Celtmanin juoksuosuudesta kanssani (19 km). Teknistä osaamista ja huoltoon liittyvää osaamista on vaikka muille jakaa. Elää triathlonille, kovempi kuin teräsmies, Supermies.


Toinen huoltaja on Peter Kock. Peter on moniosaaja, erämies ja hyvän kielitaidon omaava kovakuntoinen velipoika. Oli ilo saada Peter mukaan ryhmään, koska hän on ehdottomasti oikea ammattilainen huoltamaan, kun olemme kovissa olosuhteissa. Lapin miehiä, Ivalosta. Eräjorma.



Mediasta vastaa Rainy Day Entertainment eli Jere Koistinen. Jere on tukenut Köllikkäukon triathlonprojektia täydellä sydämellä. Tekee tekemisestä hauskaa ja näkyvämpää. Ikuistaa Suomen ensimmäisen kilpailijan Celtman ja Suomi100 haasteen. Jere ja Rainy Day Entertainment teki oman Suomi100 haasteensa, Ensitreffit-elokuvan, maaliin asti. Jeren esikoiselokuva on nyt valmis! Jere elää ja tekee myös unelmaansa. Dream maker.


Olen Jussi Kiira, 46 vuotias moniosaaja ja työskentelen teollisuuden palveluksessa Varkaudessa. Olen entinen rauhanturvaaja, 4 operaatiota takana. Olen harrastanut joskus sotilasurheilulajeja ja juossut muutaman maratonin. Hurahdin triathloniin kun paino oli hälyttävästi lihavan puolella ja elämäntavat vähemmän terveelliset. Nyt alkoi kolmas vuosi triathlonia ja 9 kilpailua on takana. Näistä kilpailuista on 3 täyden matkan kilpailua. Tarkoituksena on tutustua lajiin, varusteisiin, kilpailemiseen ja tankkaukseen. Pyrin hakemaan parhaan yhdistelmän kehittymiseen ja kannustaa muita aloittamaan ennakkoluulottomasti tämä tai joku muu liikkumisen muoto. Ylipäätänsä haastaa itsensä johonkin mistä on joskus haaveillut. Triathlon oli joskus nuorena minun haaste ja nyt teen sitä nautinnolla. Köllikkäukko


Internetvastaava Nora Kiira jää Suomeen. Auttaa tässä internetin näkyvässä ja vastuullista hommassa opiskelun ohella. On hienoa, että saan apua tyttäreltä ja hän on mukana projektissa. Hän oli neuvomassa kuinka blogi toimii jo silloin, kun poljimme 15-vuotiaan poikani kanssa Nuorgamista – Hankoon 8 päivässä. Mielenkiinto riittää vielä isänsä touhuihin, vaikka välillä varmaan ei aina jaksaisi vähempää kiinnostaa. Iso-Hiiri.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Harjoitukset kovenee ja vyötärö kapenee

Tammikuu on mennyt hyvin. Tulokset paranevat ja kroppa tiivistyy. Paino ei tipu nopeasti, kun lihastakin rakentuu saman aikaisesti. Voiman kehittyminen on ollut myös hyvää ja kestävyys ei ole kärsinyt voimatreeneistä. Olen pyrkinyt liikkumaan monipuolisesti ja matalammilla sykkeillä. Olen noudattanut annettua treeniohjelmaa aika tarkasti ja tehnyt kevyttä hiihtoa sekä muuta höntsää pienillä tehoilla.

Olen asettanut painotavoitteen 68-70 kg eli vielä pitää 6-4 kg tiputtaa painoa alaspäin. Haastavaksi siitä tekee se että ei menetä yhtään lihasta samalla. Painolla on suuri vaikutus vauhtiin. Nyt huomaa, kun alkaa olla jo ihan hyvissä mittasuhteissa, että juoksu on helppoa ja siitä nauttii eri tavalla. Ei tosin haittaa jos saan itseni vielä kevyemmäksikin. Ironman Lanzaroten pyöräilyosuuden kovat nousut ovat aina helpompia polkea kun on kevyempi. Extremen triathlon Celtmanin juoksu osuus 42 km vuoren yli on kuitenkin pelottavin haaste kropalle. Sinne pitää olla teho- ja painosuhde kohdallaan tai ei kunnian kukko laula. Pieni massa tosin tekee koville tuulille alttiiksi.


Katsoin juuri kalenterista, että Ironman Lanzarotelle on aikaa enää 3 kuukautta ja 19 päivää. Extremen triathlon Celtmaniin on aikaa 4 kuukautta ja 16 päivää. Vielä on paljon aikaa tehdä töitä näihin tavoitteisiin. Aika kuluu kuitenkin nopeasti kun tekee jatkuvasti jotain. Päiväkin tuntuu todella lyhyeltä kalenterissani. Lepo on ollut laadukasta ja sen huomaa myös vireystilassa. Kohta alkaa tuntumaan siltä että pääsisipä jo ajamaan Lanzaroten upeille tuulisille teille. Muutenkin tuntuu siltä että pitää vähän jarrutella itseään kun tekeminen on niin mukavaa.

Vähän muutakin mukavaa arkeen

Elämäni on aika tiukasti pyörinyt harjoittelun ja työn välillä. Haen välillä jotain muutakin ajateltavaa tähän touhuun luonnosta tai muusta hulluttelusta. Syksyllä tuli luvattua kaverille että käyn jeesaamassa eräässä kuvaus hommelissa ihan pikkuisen. Ei tullut sen tarkemmin ajateltua mihin olen lähtemässä. Kaverini Jere Koistinen ja Rainy Day Entertainment sai juuri äsken valmiiksi elokuvan Ensitreffit ja kävin jeesaamassa tässä elokuvassa pienen roolisuorituksen. Menin aika paljon omien mukavuusalueiden ulkopuolelle tässäkin asiassa, mutta se tuntuikin ihan mukavalta. Nyt 3.2. pääsen sitten katsomaan missä sitä on oltu mukana. Jeren esikoisen ensi-ilta on silloin. Kova suoritus Jereltä! Päätti tehdä elokuvan ja teki ennakkoluulottomasti hienoa työtä. Jere lähtee Skotlantiin kuvaamaan minun Suomi100 haastettani. Nämä minun haasteet ovat varmaan helpompia kuin elokuvan teko.



Perhe ja parisuhde vaativat tietysti myös aikaa. Vuorotyö ja harvat vapaat viikonloput sekä harjoittelu verottavat yhteistä aikaa perheen ja puolison kanssa. Harjoitusten kestot ja siirtymiset sekä muu ”välppääminen” saattaa viedä yllättävän paljon aikaa. Aika perheelle jää näin vähäiseksi. Voi miettiä myös vaihtoehtoisia harjoituksia. Harjoituksia minne perhe tai puoliso voi lähteä mukaan. Matalalla sykkeellä peruskunto kasvaa ja rasva palaa. Sellaista tekemistä on helppo löytää mistä perhe tai puoliso pitää. Samalla saa itse hyvä harjoituksen ja mukavaa yhdessä oloa perheen tai puolison kanssa.

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina päätimme vaimon kanssa lähteä retkiluistelemaan Järvisydämeen Rantasalmen kupeeseen. Aluksi oli tarkoitus lähteä hiihtämään järven jäälle ja paistaa makkarat jossain saaressa sekä hörpätä vähän lämmintä. Viettää sunnuntaipäivä näissä merkeissä. Kelin ollessa hieman pilvinen, muutimme suunnitelman ja suuntasimme retkemme Järvisydämeen.

En ollut ikinä käynyt Järvisydämen lomakeskuksessa, muutoin kuin pimeällä viemässä juhlijoita juhlimaan. Rakennusten rakennustyyli ja paikka muutenkin yllätti minut täysin. Ensireaktioni oli että tänne pitää tulla joskus majoittumaan ja retkeilemään. Heti hotellialueelle tullessa näimme mistä luistelureitti lähtee ja netistä löytyi tietoa reittivaihtoehdoista, nuotiopaikoista ja taukotuvista sekä niiden palveluista/aukioloista. Hotellin vastaanotosta saa myös lisätietoa ja vuokrattua retkiluisteluvälineet.



Pienen säätämisen jälkeen lähdimme luistelemaan. Sanoinkin vaimoille että olen persiilläni ensimmäisen potkun jälkeen. Näinhän siinä kävi. Oli outoa luistella pitkillä terillä, mutta jo parin sadan metrin jälkeen luistelu alkoi sujua. Sauvojen avulla vauhti pysyi helposti hyvänä ja sykkeet matalana. Matka taittui nopeasti ja maisemat olivat upeat. Alusta oli hyvä höylätty jääreitti ja mosaiikkikuvio korosti luistelu-uraa entisestään.

Päätimme vaimon kanssa lähteä näihin maisemiin kajakilla retkeilemään kesällä. Linnansaaren kansallispuisto on todella kaunista aluetta. Ei ihme että norpatkin siellä viihtyy. Luistelu oli helppoa ja energiaa kuitenkin paloi. Repussa oli kuitenkin hiihtoretkelle varatut makkarat ja termospullo. Teimme pienen pysähdyksen itse Linnansaaressa, retkeilijöille tarkoitetulla nuotiopaikalla. Siistillä ja hyvin hoidetulla paikalla on mukava käydä. Makkaran ja lämpimän teen jälkeen oli mukava jatkaa matkaa Oraville. Järvisydämen ja Oravin väli oli noin 18 km. Matka taittui helposti myös vaimolta ja hän nautti luistelusta yhtä paljon kuin minäkin. Joimme Oravilla kahvit ja söimme rapeat sämpylät ja luistelimme takaisin Järvisydämeen. Paluumatkalla jää oli pehmennyt hieman ja luistelu oli raskaampaa. Taisimme kuitenkin saada tästä lajista yhteisen harrastuksen ja luulen että palaamme noihin kauniisiin maisemiin vielä uudelleen.

video

Minun harjoitukset jatkuvat ohjelman mukaan. Kovuutta kestoa tulee luultavasti lisää. Tribase valmennus valvoo ja ohjaa, se motivoi. Hyvä fiilis ja kehitys motivoi myöskin. Kovien kilpailujen lähestyminen motivoi kuitenkin eniten. Niiden vaatimustaso on todella kova pelkästään läpi viemisen osalta. Haluan myös saada hyvät ajat näistä kilpailuista. Hyvällä asenteella ja fiiliksellä mennään kohti tavoitteita.   




tiistai 10. tammikuuta 2017

Uusi vuosi ja kadonneet uimahousut

Vuosi alkoi rauhallisesti, kun saavuin ylitöiksi menneestä iltavuorosta kotiin. Kotona odotti vaimo ja mäyräkoirat. Mielikuvat nousevat tällä hetkellä lukijan päähän pynttäytyneestä naisesta ja oluttölkki mäyräkoirista, mutta todellisuus oli aivan toista. Vaimo istuu lukemassa sohvalla ja neljä oikeaa mäyräkoiraa ovat valloittaneet sohvan muun osan. Purin tavarani ja kävin sohvalle pieneen mäyräkoirien jättämään tilaan katsomaan elokuvaa mikä tuli telkkarista. Uusivuosi ehti vaihtua elokuvaa katsoessa, ilman tinan valamista tai muuta perinteistä touhua. Aamulla herättyäni tein vuoden ensimmäisen pyörätreenin ja iltapäivällä lähdin taas töihin. Todella tylsä uusi vuosi, mutta joskus vaan ei jaksa innostua.

Vuoden ensimmäinen maanantai ja ohjelmassa oli juoksua. Keli oli hyvä ja olo oli ”hieman” turvonnut juhlapyhien mässäilystä. Keli oli ihan hyvä juoksuun, mutta alusta näytti liukkaalta. Se oli kirkkaalla jäällä, jonka päällä oli ihan ohut kerros pakkaslunta. Laitoin napit korviin ja Spotifyn musiikkilistan loputon popitus alkoi takoa rytmiä askeliin.

Hetken juostuani huomasin että alusta oli huono juosta, vaikka jaloissani oli nastakengät. Jään päällä oli myös karkeaa kiveä ja joka askeleella jalka löi sutia. Alussa se ei haitanut ja fiilis oli hyvä. Juoksun edetessä sutiminen alkoi kuitenkin ärsyttää. Tunsin myös, että olin hieman ylipukeutunut lenkille ja hikoilin sen takia. Olin jättänyt juomapullon kotiin. Lämpö nousi ja sykkeet nousivat. Sykkeet menivät yli aerobisen kynnyksen, vaikka lenkin piti olla peruskestävyyslenkki. Kävelin ja juoksin loppumatkan kotiin. Lenkki venyi liian pitkäksi ja liian kovaksi. Turha energiahukka, huono nesteytys ja liian kova teho, nämä asiat pitäisi jo tietää. Harjoituksesta tuli epäonnistunut ja iltavuoron aiheuttama aktiviteetti teki päivästä aika kovan. Illalla kotiin saapuessani olo oli aika tyhjä. Palautuminen seuraavaan päivään vaikeutuu kun kaikki nämä asiat ovat toteutuneet.

Olin tehnyt itselleni ajanhallintaa helpottavan lukujärjestyksen koko viikoksi. Siitä oli helppo katsoa työvuorot ja miten saan harjoittelun sopimaan päivään. Tiistaina olikin aamuvuoro ja sen jälkeen oli merkitty uintia. Joulupyhät ja loppuvuosi oli mennyt muuta touhutessa. Uimassa olin käynyt edellisen kerran ennen joulua. Pidän uimavarusteet ”yleensä” kilpailuista tutussa pussissa, siinä ovat lättärit, pull, lasit, muovitasku, uimahousut ja pyyhe. Tulin aamuvuorosta pikaisesti käymään kotona, että lähtisin uimaan ohjelmaan merkityn harjoitteen. Uimahousuja ei kuitenkaan löytynyt mistään. Yritin miettiä mihin olin ne laittanut, mutta ei vain löytynyt. Voiko treeni jäädä tekemättä jos ei ole uimahousuja? Kyllä voi. En lähtenyt uimaan, vaan treenit jäivät tekemättä. 

Keskiviikko ja torstai olivat mukavia päiviä. Ne olivat vapaapäiviä ja vireystaso oli hyvä. Sain tehtyä joitain rästitöitä kotonakin. Pitkä pyörä ja punttitreeni olivat ihan ok. Kun istuu pitkään pyörän päällä, kroppa tuntee kaipaako asento säätöä. Uusi satula toi hieman mukavuutta takapuolen alle, mutta pyöräni kaipaa hieman säätöä. Ajoasento pitää olla hieman korkeampi, mutta en löydä mistään paloja kyynärtukien alle. Tarvittavat säädöt ovat pieniä, enkä voi lähteä minnekään ”bikefittiin”. Yritän löytää nyt hyvän asennon polkemalla, samalla totun pyörään.

Olisi hienoa omistaa tietokoneohjelmaan liitettävä vastus. Ohjelma pyörittäisi reittikuvaa telkkarissa ja säätäisi vastusta reitin mukaan, eli tekemisestä tulisi mielekkäämpää.  Vastustreenaaminen on todella tylsää ilman mitään virikkeitä. Tiedän urheilijoita, jotka puskevat pitkiä vastusharjoituksia pienessä huoneessa tuijottamalla seinää. Nämä kaverit ovat todella kovalla asenteella varustettuja. Itselläni on pakko olla jotain katsottavaa kännykästä tai telkkarista. Parhaita treenejä ovat Joroisten Sporttiklubin järjestämät yhteiset pyöräilytreenit, siellä aika kuluu parhaiten kun on muitakin puurtajia. Toinen on tietenkin Kunnonsalin järjestämät sisäpyöräilyt. Näilläkin tunneilla aika menee siivillä ja tekeminen on mukavaa. Perusvastuksella mennään ja katselen Ironman kilpailuita kännykästä tai leffoja telkkarista.


Vuoden ensimmäinen viikko on takana. Se oli raskas vaikka uinti jäi tekemättä. Ensi viikko uusilla kujeilla ja matka kohti elämäni kovinta kesää jatkuu. 


maanantai 2. tammikuuta 2017

Muistelua ja muuta

On kulunut noin 2 vuotta ja 1 ½ kuukautta kun aloitin triathlonin. Muistan, kun tammikuussa2015 olin toipilaana saatuani heti luupiikin kantapäähäni liian kovasta rasituksesta. Jalkapohjan kalvo oli liian kireä ja jotain kalkkeumaa oli alkanut kertymään kantapäähän. Erittäin ärsyttävää, kun aamulla nousi sängystä ja kipu oli todella kova kantapäissä sekä jalkapohjissa. Kävin lääkärissä muutamaan otteeseen. Yksi lääkäri sanoi, että jalat pitää leikata ja toinen sanoi että pitää laittaa kortisonipiikki. Ajattelin että tämä ei voi olla totta ja oliko tämä nyt tässä.


Etsin netistä tietoa vaivasta ja löysinkin siitä yllättävän paljon tietoa. Lopulta eräältä juoksufoorumilta sain linkin teippausohjeisiin, millä saisin jalkapohjan venytykseen yöksi ja jalkapohjan kalvon kireys helpottaisi. Ostin myös pallon, millä hieroin kantapäätä. Söin särkylääkekuurin ja aloitin triathlon harjoittelun uudelleen tammikuun puolessa välissä. Alkuun harjoittelu oli tuskallista, mutta selätin vaivan ilman piikkejä tai leikkausta. Varsinainen triathlon harjoittelu alkoi siis tammikuun kolmannen viikon maanantaina 2015 eli hieman alle 2 vuotta sitten. Olin silloin 10 kiloa painavampi ja ihan kuutamolla koko lajista.

Olen käynyt nyt 9 triathlon kilpailua, joista 3 on täysiä matkoja. Asiat, jotka tuntuivat mahdottomilta, tuntuvat nyt mahdollisilta. Olen oppinut uintitekniikkaa, pyöräily on tullut tutummaksi ja ylipäätänsä kolmen lajin harjoittelu on ollut mielenkiintoinen matka tähän asti. Olen kohdannut ongelmia ja ratkonut niitä. Olen ottanut takapakkia ja sitten taas kehittynyt. Laji tarjoaa kovaa haastetta kilpailuissa. Se luo myös haasteen ajanhallintaan työn, perheen ja harjoittelun välillä.



Riittävän levon saaminen on ollut minulle suurin haaste koko triathlon ”uran” aikana. Vuorotyö ja tekemäni työaikamuoto, sekä toisinaan rankat työpäivät tuovat vinokuormaa harjoitteluun. Ylityöt ja työkavereille takaisin tehtävät velkapäivät ovat aina pois harjoittelusta. Olenkin miettinyt jo pitkään, että olisi aika upeaa päästä 12 tunnin järjestelmään. Tässä työaikamuodossa olisi enemmän vapaa-aikaa harjoitella ja olla perheen kanssa. Tämäkin on niitä ”kun ampuisi jousipyssyllä kuuhun” asioita joka ei ehkä tule toteutumaan ikinä. Perheellä ja hyvinvoinnilla ei ole sijaa nykyisessä työelämässä. Työt lisääntyvät ja työntekijät vähentyvät monella alalla. Näillä korteilla mennään ja onneksi perhe on kestänyt tätä touhua näinkin pitkään.

Köllikkäukko teema on ollut ihan hauskaa touhua. On ollut hienoa muuttua Köllikkäukosta parempikuntoiseksi mieheksi. Pyrin kehittymään koko ajan ja oppimaan lajista sekä välineistä lisää. Kokeilen uusien menetelmien ja valmennuksen vaikutusta tuloksiin. Ohjelmien sovittaminen yhteen työaikojeni kanssa on ollut haasteellista. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että uusin ohjelmarunko on toteutettavissa, vaikka rankkaa se tulee olemaan levon jäädessä vähälle. Syksyn treeniohjelma aamu- ja iltapäivä harjoituksineen oli liian hankalaa toteuttaa, koska iltapäivätreeni tuli usein tehtyä myöhään illalla. Treenin jälkeen oli turha houkutella unta muutamaan tuntiin.
Joku ehkä miettii että mikä tuo Köllikkäukko oikein on tai luulee olevansa? Vastauksena onkin, että se on ihan tavallinen suomalainen mies, joka päätti aloittaa triathlonin ja kertoa kokemuksistaan myös muille tavallisille ihmisille. Köllikkäukko pyrkii kuitenkin nostamaan rimaa aina hieman lisää eli ottaa vastaan kovempia haasteita. Viime kesä olikin tähän mennessä kovin kesä. Tavoitteena oli Ironman Lanzarote ja Finntriathlonin kerää koko sarja. Saavutin jokaisen tavoitteeni minkä olin asettanut.