tiistai 4. huhtikuuta 2017

Extreme triathlon Celtman-projekti teettää töitä

Nyt on takana monta rankkaa viikkoa. Lepoviikkoja ei ole pahemmin ollut jos ajatellaan kokonaisuutta. Töissä on ollut ”usean tunnin kahvakuulatreenejä” eli fyysistä vinokuormaakin on tullut ihan kiitettävästi. Vireystaso ja väsymys ovat vaikuttaneet ehkä joihinkin treeneihin. Tämä onkin minun tarinaa ja minun triathlonprojektia. Se ei ikinä ole helppoa ja aina tulee vastoinkäymisiä. Kaikki tämä kuuluu siihen pakettiin, minkä olen valinnut matkalleni kohti Extreme triathlon Celtmania.

Ironman Lanzarote on fyysisesti kova välitavoite. Lähtö tähän kilpailuun on 7.5 ja viimeistelyharjoituksen pystyy tekemään ajatuksen kanssa paikan päällä. En halunnut tehdä sitä virhettä, minkä tein viime vuonna samassa kilpailussa. Nyt yritin löytää rauhallisen hotellin ja mahdollisuudet kunnolliseen lepoon ja harjoitteluun.

Päätavoite on kuitenkin Skotlannissa. Näiden kahden kovan välissä oleva aika on alle kuukausi. Projektin yksi motivaatio väline on positiivisuus, mutta silti kirjoitan myös niistä negatiivisistäkin asioista mitä on tapahtunut. Sillä helppoa tämä ei ole ollut. Viime viikot ovat olleet myös taistelua aikaa vastaan, mikä vaikuttaa harjoitteluun. Taloudellisestikaan ei projektilla ole mennyt kovin hyvin, mutta Celtmanin kuluista on juuri ja juuri selvitty tähän asti. Onneksi on vielä aikaa yrittää järjestää asioita ja tehdä ylitöitä.


Kuten jo kerroin, projekti on saanut takaiskuja monella tavalla. Takaiskuja, jotka eivät välittömästi ole vaikuttaneet projektiin ja takaiskuja, jotka ovat vaikuttaneet välittömästi projektiin. Yksi kovimmista suoranaisista projektiin vaikuttaneista takapakeista tuli, kun Kaj Järveläinen jäi Celtman tiimistä pois. Hänen piti jäädä hoitamaan Joroisten palolaitoksen kesälomien tuuraukset. Kaluston kanssa on ollut myös huolia. Onneksi Jukka Peräsalmen pyörähuolto hoiti kisapyörän kuntoon. Tehomittaukseen siirtyminen on myös vienyt paljon aikaa, hylkäsin Polarin nyt vihdoin ja siirryin Garminiin tehonmittauksen osalta. Quarq Dzero Garminin kanssa nyt moitteettomasti. Tämä kaluston kanssa välppääminen vie tuhottomasti aikaa ja rahaa. Sekin kuuluu tähän touhuun ja ilman A.Kiira Oy apua homma olisi levinnyt kasaan. Kiitos Ari!

Kaitsun jäädessä pois työesteiden takia, serkkuni Ari Kiira tarjoutui mukaan 2. huoltajaksi eli autokuskiksi. Lisäksi 1 huoltajaksi/juoksijaksi joutui Peter, hän oli alun perin 2. huoltaja. Tehtävämuutoksen ansiosta hän joutuu juoksemaan vuorella pakollisen osuuden kanssani.

Tiimimme jäsen Jere Koistinen (Rainy Day Entertainment) on oman Suomi100 haasteensa vienyt maaliin kunnialla. Hän sai tehtyä elokuvan Ensitreffit valmiiksi. Tämä nuori ohjaaja on nyt työnsä ohella auttanut Köllikkäukon triathlon projektia suurella tarmolla ja ideoilla. Käynnistimme mm. Indiegogo kampanjan Journey to Extreme triathlon Celmanin. Kerätyistä varoista 20 % lahjoitetaan sotiemme veteraaneille ja haavoittuneiden kriisinhallintaveteraanien hyväksi.

Tyttöni Nora hoitaa pyyteettömästi nettivastaavan tehtävää opiskelukiireidensä parista.

Treenit 
Treenit ovat kulkeneet hyvin. Voimataso on pysynyt hyvänä ja kaikki osa-alueet ovat pysyneet hyvinä. Uintivauhti oli hukassa vähän aikaa, mutta luulen löytäneeni syyn mikä aiheutti tämän. Fiilikset ovat edelleen hyvät. Pitkät treenit ja hyvä musiikki poistaa tressin sekä vitutuksen, jos sellaista on päässyt kehoon kertymään. Laadukas tekeminen tuottaa luultavasti aineenvaihdunnan, joka muuttaa negatiivisen energian hieksi, joka valuu kehosta pois.

Uinti. 
Uinti vauhti hävisi todellakin, kun olin pari päivää kuumeessa ja yksi treeni jäi väliin. En löytänyt vauhtia millään ja se aiheutti harmaita hiuksia. Lopulta löysin Instagramista ratkaisun ongelmaan ja se oli vartalonkierto. Voitteko kuvitella että tällainen vanha tarbu löytää ratkaisun jostain Instagramista? Neljä vuotta sitten en edes tiennyt mikä Instagram on. Pääasia, että nyt uinti kulkee taas paremmin.

Pyörä. 
Pyöräilykilometrejä on kertynyt jo noin 2000 km tänä vuonna. Harjoituskiekon päällyskumi on kohta vaihtokunnossa. Tehoalueet ovat nousseet hieman hyvän tekemisen kautta. On mukava polkea jopa sisällä, kun on hyvä satula ja pyörän säädöt alkavat olla mukavat. Tekisi mieli jo päästä ulos silti ajamaan ja testaamaan miten siellä kulkee. Silti jännittää miten pyörä kulkee oikeissa olosuhteissa.


Juoksu. 
Juoksua on tullut yllättävän vähän harjoiteltua. Parin tunnin juoksulenkit kulkevat aika helposti ja on täysi työ hillitä itseään juoksemaan hitaasti. Pito tossujen alla paranee ja kropan paino pienenee. Vauhti on juoksussakin kasvanut. On mukavaa juosta kun on ”flow” ja hyvät popit korvilla. Jäätyneet sulamisvedet pitävät kuitenkin Köllikkäukon valppaana.


Paino on tippunut ja osa siitä on siirtynyt oikeaan muotoon oikeisiin paikkoihin. Vyötärön ympärys on nyt hyvä ja työ optimaalisen kisapainon saamiseksi kuitenkin jatkuu. Saa nähdä millaisiin tuloksiin pääsen ennen Lanzarotea. Voin vain todeta lopuksi, että olen kovemmassa kunnossa kuin ikinä. Paino on jo niin alhaalla, että edellisen kerran olin tässä kunnossa 1992! Jumal..ta! 25 vuotta sitten. Lähdin 1992 huhtikuussa ensimmäiselle keikalle Libanoniin asemalle 9-38 koiramieheksi hoikkana miehenä. En olisi vielä silloin uskonut että minusta tulisi Ironman joku päivä tai lihoisin melkein 86 kiloiseksi. Näin kuitenkin kävi ja paljon on muutakin tähän aikajanalle sattunut.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Extreme Triathlon Celtman team esittely ja muita kuulumisia


Helmikuun treenit ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä. Huonoja treenejä on ollut kuitenkin vain yksi. On ollut mukava harjoitella kun jaksaminen on ollut hyvää ja tekeminen ollut järjestelmällistä. En tiedä mikä siihen on vaikuttanut, mutta olo on hyvä. Olemme hakeneet positiivista asennetta mm. videon teon muodossa ja pistämme pikku pätkiä jakoon, kun ehdimme. Yritämme näyttää, että ei tämä triathlonharjoittelu ole niin vakavaa touhua, vaikka se välillä vetääkin vakavaksi niin hyvin, että ihan puhalluttaa.

Mainitsin huonon treenin tuossa aikaisemmin. Olen maanpuolustushenkinen ja perinteitä kunnioittava reserviläinen. Viime viikonloppuna Utissa hiihdettiin Kaukopartiohiihto. Tämän hiihdon tarkoituksena on kunnioittaa perinteikkäitä kaukopartiomiehiä. Hiihdossa käytetään retki- tai eräsuksia ja matkat ovat 75 km, 150 km, 225 km ja 300 km. Reittivalinnat tehdään itse ja aikaa on käytettävissä 24 tai 48 tuntia, riippuen matkasta. 

Olen hiihtänyt kyseisen hiihdon useamman kerran. Matkat ovat olleet 75 km ja 150 km. Yksi harjoituksistani olisi ollut hiihtää 75 km tai 150 km. Jännitin Utin huonoa lumitilannetta viimeiseen asti ja tein päätöksen, että en lähde hiihtämään viikkoa ennen tapahtumaa. Hiihtoreitit kulkevat pitkin metsiä, soita, kelkkauria ja metsäautoteitä. Vähälumisella talvella voi törmätä hiekkaan pimeässä alamäessä väsyneenä ja minulla ei ole varaa loukkaantua nyt, kun kisoihin on aikaa vain muutamia kuukausia. Nyt lunta oli niin vähän, että tämä päätös oli tehtävä ja määrätietoinen eteneminen kohti varsinaisia tavoitteita jatkuu.

Ongelmat ja vastoinkäymiset

Ilman vastoinkäymisiä ja ongelmia ei tietenkään tästäkään projektista selviä. Ironman Lanzarote on käytännössä matkustusta ja kisaamista vaille valmis. Matka, majoitus ja ilmoittautuminen ovat Lanzaroten kilpailuun kunnossa. 

Extreme Triathlon Celtman on vielä valmistelun alla, koska kilpailu vaatii huoltoryhmän ja kilpailupaikka on sijainniltaan aika syrjässä. Huoltoryhmän vieminen Skotlantiin vaatii suuremman määrän rahaa ja syrjäinen sijainti aiheuttaa majoituksen saamisesta ryhmälle on vaikeampaa. Saimme kuitenkin varattua majoituksen 2 viikon etsinnän jälkeen. Ilmoittautuminen on maksettu. Vielä on kuitenkin etsittävä sopiva lento, kun Glasgowiin menevät lennot ovat täynnä. Näyttäisi siltä että otamme lennot Edinburghiin ja vuokra-auton sieltä. Kuluja tulee vielä varusteista ja huollon varusteista.

Saimme onneksi ryhmäämme kovan vahvistuksen. Rainy Day Entertainmentin Jere Koistinen tekee reissusta koosteen ja pari muuta pienempää pätkää ennen sitä. Tällä haemme yhteistyökumppaneita matkallemme kohti Suomi100 haastettamme. Celtmanissa ei ole vielä yksikään suomalainen kilpaillut. Videokoosteen loppuun ja muutamiin muihin asioihin tulee hyvät vastineet yhteistyökumppaneillemme.


Mitä tämän vuoden triathlonkilpailut ovat?

Ironman Lanzarote on yksi maailman kovimmista täydenmatkan triathlonkilpailuista. Kilpailu alkaa 3,8 km uinnilla, jonka jälkeen on 180 km pyöräily todella rankalla, erittäin tuulisella ja mäkisellä reitillä. Myös kuumuus on yksi haastava tekijä tällä tuliperäisellä saarella. Kilpailun viimeinen laji on maraton eli 42 km juoksu. Kilpailussa on viralliset huoltopisteet mistä saa juomaan ja muuta tankkausta. Kilpailu on 20.5.2017.

Extreme triathlon Celtman on olosuhteiltaan kylmä ja arvaamaton triathlon kilpailu. Kilpailu alkaa 3,4 km uinnilla, noin 10 asteisessa meduusoita vilisevässä merivedessä. Pyöräilyosuus on 202 km Skotlannin mäkisessä, tuulisessa ja kylmässä maastossa. Juoksuosuus on kuitenkin se rankin. Maraton 42 km juostaan Torridonin vuorten yli. Sään lisäksi haasteelliseksi kilpailusta tekee virallisten huoltopisteiden puuttuminen. Juoksuosuudelle on otettava huolto ja ”selviytymisvarusteet” kannettavaksi. Kilpailun järjestäjä on määrännyt pakolliset varusteet ja tarkistaa ne ennen kilpailua että jokaisella kilpailijalla on käsketty varustus. Kilpailu starttaa 17.6.2017.

Köllikkäukon Celtman ryhmän esittely



Ensimmäisenä huoltajana toimii Kaj Järveläinen Joroisista. Kaitsulla on takana 25 täyden matkan triathlonkilpailua ja lukemattomia muita startteja lyhyemmistä kilpailuista. Kaj on oikea mies hommaan ja hän joutuu myös juoksemaan osan Celtmanin juoksuosuudesta kanssani (19 km). Teknistä osaamista ja huoltoon liittyvää osaamista on vaikka muille jakaa. Elää triathlonille, kovempi kuin teräsmies, Supermies.


Toinen huoltaja on Peter Kock. Peter on moniosaaja, erämies ja hyvän kielitaidon omaava kovakuntoinen velipoika. Oli ilo saada Peter mukaan ryhmään, koska hän on ehdottomasti oikea ammattilainen huoltamaan, kun olemme kovissa olosuhteissa. Lapin miehiä, Ivalosta. Eräjorma.



Mediasta vastaa Rainy Day Entertainment eli Jere Koistinen. Jere on tukenut Köllikkäukon triathlonprojektia täydellä sydämellä. Tekee tekemisestä hauskaa ja näkyvämpää. Ikuistaa Suomen ensimmäisen kilpailijan Celtman ja Suomi100 haasteen. Jere ja Rainy Day Entertainment teki oman Suomi100 haasteensa, Ensitreffit-elokuvan, maaliin asti. Jeren esikoiselokuva on nyt valmis! Jere elää ja tekee myös unelmaansa. Dream maker.


Olen Jussi Kiira, 46 vuotias moniosaaja ja työskentelen teollisuuden palveluksessa Varkaudessa. Olen entinen rauhanturvaaja, 4 operaatiota takana. Olen harrastanut joskus sotilasurheilulajeja ja juossut muutaman maratonin. Hurahdin triathloniin kun paino oli hälyttävästi lihavan puolella ja elämäntavat vähemmän terveelliset. Nyt alkoi kolmas vuosi triathlonia ja 9 kilpailua on takana. Näistä kilpailuista on 3 täyden matkan kilpailua. Tarkoituksena on tutustua lajiin, varusteisiin, kilpailemiseen ja tankkaukseen. Pyrin hakemaan parhaan yhdistelmän kehittymiseen ja kannustaa muita aloittamaan ennakkoluulottomasti tämä tai joku muu liikkumisen muoto. Ylipäätänsä haastaa itsensä johonkin mistä on joskus haaveillut. Triathlon oli joskus nuorena minun haaste ja nyt teen sitä nautinnolla. Köllikkäukko


Internetvastaava Nora Kiira jää Suomeen. Auttaa tässä internetin näkyvässä ja vastuullista hommassa opiskelun ohella. On hienoa, että saan apua tyttäreltä ja hän on mukana projektissa. Hän oli neuvomassa kuinka blogi toimii jo silloin, kun poljimme 15-vuotiaan poikani kanssa Nuorgamista – Hankoon 8 päivässä. Mielenkiinto riittää vielä isänsä touhuihin, vaikka välillä varmaan ei aina jaksaisi vähempää kiinnostaa. Iso-Hiiri.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Harjoitukset kovenee ja vyötärö kapenee

Tammikuu on mennyt hyvin. Tulokset paranevat ja kroppa tiivistyy. Paino ei tipu nopeasti, kun lihastakin rakentuu saman aikaisesti. Voiman kehittyminen on ollut myös hyvää ja kestävyys ei ole kärsinyt voimatreeneistä. Olen pyrkinyt liikkumaan monipuolisesti ja matalammilla sykkeillä. Olen noudattanut annettua treeniohjelmaa aika tarkasti ja tehnyt kevyttä hiihtoa sekä muuta höntsää pienillä tehoilla.

Olen asettanut painotavoitteen 68-70 kg eli vielä pitää 6-4 kg tiputtaa painoa alaspäin. Haastavaksi siitä tekee se että ei menetä yhtään lihasta samalla. Painolla on suuri vaikutus vauhtiin. Nyt huomaa, kun alkaa olla jo ihan hyvissä mittasuhteissa, että juoksu on helppoa ja siitä nauttii eri tavalla. Ei tosin haittaa jos saan itseni vielä kevyemmäksikin. Ironman Lanzaroten pyöräilyosuuden kovat nousut ovat aina helpompia polkea kun on kevyempi. Extremen triathlon Celtmanin juoksu osuus 42 km vuoren yli on kuitenkin pelottavin haaste kropalle. Sinne pitää olla teho- ja painosuhde kohdallaan tai ei kunnian kukko laula. Pieni massa tosin tekee koville tuulille alttiiksi.


Katsoin juuri kalenterista, että Ironman Lanzarotelle on aikaa enää 3 kuukautta ja 19 päivää. Extremen triathlon Celtmaniin on aikaa 4 kuukautta ja 16 päivää. Vielä on paljon aikaa tehdä töitä näihin tavoitteisiin. Aika kuluu kuitenkin nopeasti kun tekee jatkuvasti jotain. Päiväkin tuntuu todella lyhyeltä kalenterissani. Lepo on ollut laadukasta ja sen huomaa myös vireystilassa. Kohta alkaa tuntumaan siltä että pääsisipä jo ajamaan Lanzaroten upeille tuulisille teille. Muutenkin tuntuu siltä että pitää vähän jarrutella itseään kun tekeminen on niin mukavaa.

Vähän muutakin mukavaa arkeen

Elämäni on aika tiukasti pyörinyt harjoittelun ja työn välillä. Haen välillä jotain muutakin ajateltavaa tähän touhuun luonnosta tai muusta hulluttelusta. Syksyllä tuli luvattua kaverille että käyn jeesaamassa eräässä kuvaus hommelissa ihan pikkuisen. Ei tullut sen tarkemmin ajateltua mihin olen lähtemässä. Kaverini Jere Koistinen ja Rainy Day Entertainment sai juuri äsken valmiiksi elokuvan Ensitreffit ja kävin jeesaamassa tässä elokuvassa pienen roolisuorituksen. Menin aika paljon omien mukavuusalueiden ulkopuolelle tässäkin asiassa, mutta se tuntuikin ihan mukavalta. Nyt 3.2. pääsen sitten katsomaan missä sitä on oltu mukana. Jeren esikoisen ensi-ilta on silloin. Kova suoritus Jereltä! Päätti tehdä elokuvan ja teki ennakkoluulottomasti hienoa työtä. Jere lähtee Skotlantiin kuvaamaan minun Suomi100 haastettani. Nämä minun haasteet ovat varmaan helpompia kuin elokuvan teko.



Perhe ja parisuhde vaativat tietysti myös aikaa. Vuorotyö ja harvat vapaat viikonloput sekä harjoittelu verottavat yhteistä aikaa perheen ja puolison kanssa. Harjoitusten kestot ja siirtymiset sekä muu ”välppääminen” saattaa viedä yllättävän paljon aikaa. Aika perheelle jää näin vähäiseksi. Voi miettiä myös vaihtoehtoisia harjoituksia. Harjoituksia minne perhe tai puoliso voi lähteä mukaan. Matalalla sykkeellä peruskunto kasvaa ja rasva palaa. Sellaista tekemistä on helppo löytää mistä perhe tai puoliso pitää. Samalla saa itse hyvä harjoituksen ja mukavaa yhdessä oloa perheen tai puolison kanssa.

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina päätimme vaimon kanssa lähteä retkiluistelemaan Järvisydämeen Rantasalmen kupeeseen. Aluksi oli tarkoitus lähteä hiihtämään järven jäälle ja paistaa makkarat jossain saaressa sekä hörpätä vähän lämmintä. Viettää sunnuntaipäivä näissä merkeissä. Kelin ollessa hieman pilvinen, muutimme suunnitelman ja suuntasimme retkemme Järvisydämeen.

En ollut ikinä käynyt Järvisydämen lomakeskuksessa, muutoin kuin pimeällä viemässä juhlijoita juhlimaan. Rakennusten rakennustyyli ja paikka muutenkin yllätti minut täysin. Ensireaktioni oli että tänne pitää tulla joskus majoittumaan ja retkeilemään. Heti hotellialueelle tullessa näimme mistä luistelureitti lähtee ja netistä löytyi tietoa reittivaihtoehdoista, nuotiopaikoista ja taukotuvista sekä niiden palveluista/aukioloista. Hotellin vastaanotosta saa myös lisätietoa ja vuokrattua retkiluisteluvälineet.



Pienen säätämisen jälkeen lähdimme luistelemaan. Sanoinkin vaimoille että olen persiilläni ensimmäisen potkun jälkeen. Näinhän siinä kävi. Oli outoa luistella pitkillä terillä, mutta jo parin sadan metrin jälkeen luistelu alkoi sujua. Sauvojen avulla vauhti pysyi helposti hyvänä ja sykkeet matalana. Matka taittui nopeasti ja maisemat olivat upeat. Alusta oli hyvä höylätty jääreitti ja mosaiikkikuvio korosti luistelu-uraa entisestään.

Päätimme vaimon kanssa lähteä näihin maisemiin kajakilla retkeilemään kesällä. Linnansaaren kansallispuisto on todella kaunista aluetta. Ei ihme että norpatkin siellä viihtyy. Luistelu oli helppoa ja energiaa kuitenkin paloi. Repussa oli kuitenkin hiihtoretkelle varatut makkarat ja termospullo. Teimme pienen pysähdyksen itse Linnansaaressa, retkeilijöille tarkoitetulla nuotiopaikalla. Siistillä ja hyvin hoidetulla paikalla on mukava käydä. Makkaran ja lämpimän teen jälkeen oli mukava jatkaa matkaa Oraville. Järvisydämen ja Oravin väli oli noin 18 km. Matka taittui helposti myös vaimolta ja hän nautti luistelusta yhtä paljon kuin minäkin. Joimme Oravilla kahvit ja söimme rapeat sämpylät ja luistelimme takaisin Järvisydämeen. Paluumatkalla jää oli pehmennyt hieman ja luistelu oli raskaampaa. Taisimme kuitenkin saada tästä lajista yhteisen harrastuksen ja luulen että palaamme noihin kauniisiin maisemiin vielä uudelleen.

video

Minun harjoitukset jatkuvat ohjelman mukaan. Kovuutta kestoa tulee luultavasti lisää. Tribase valmennus valvoo ja ohjaa, se motivoi. Hyvä fiilis ja kehitys motivoi myöskin. Kovien kilpailujen lähestyminen motivoi kuitenkin eniten. Niiden vaatimustaso on todella kova pelkästään läpi viemisen osalta. Haluan myös saada hyvät ajat näistä kilpailuista. Hyvällä asenteella ja fiiliksellä mennään kohti tavoitteita.   




tiistai 10. tammikuuta 2017

Uusi vuosi ja kadonneet uimahousut

Vuosi alkoi rauhallisesti, kun saavuin ylitöiksi menneestä iltavuorosta kotiin. Kotona odotti vaimo ja mäyräkoirat. Mielikuvat nousevat tällä hetkellä lukijan päähän pynttäytyneestä naisesta ja oluttölkki mäyräkoirista, mutta todellisuus oli aivan toista. Vaimo istuu lukemassa sohvalla ja neljä oikeaa mäyräkoiraa ovat valloittaneet sohvan muun osan. Purin tavarani ja kävin sohvalle pieneen mäyräkoirien jättämään tilaan katsomaan elokuvaa mikä tuli telkkarista. Uusivuosi ehti vaihtua elokuvaa katsoessa, ilman tinan valamista tai muuta perinteistä touhua. Aamulla herättyäni tein vuoden ensimmäisen pyörätreenin ja iltapäivällä lähdin taas töihin. Todella tylsä uusi vuosi, mutta joskus vaan ei jaksa innostua.

Vuoden ensimmäinen maanantai ja ohjelmassa oli juoksua. Keli oli hyvä ja olo oli ”hieman” turvonnut juhlapyhien mässäilystä. Keli oli ihan hyvä juoksuun, mutta alusta näytti liukkaalta. Se oli kirkkaalla jäällä, jonka päällä oli ihan ohut kerros pakkaslunta. Laitoin napit korviin ja Spotifyn musiikkilistan loputon popitus alkoi takoa rytmiä askeliin.

Hetken juostuani huomasin että alusta oli huono juosta, vaikka jaloissani oli nastakengät. Jään päällä oli myös karkeaa kiveä ja joka askeleella jalka löi sutia. Alussa se ei haitanut ja fiilis oli hyvä. Juoksun edetessä sutiminen alkoi kuitenkin ärsyttää. Tunsin myös, että olin hieman ylipukeutunut lenkille ja hikoilin sen takia. Olin jättänyt juomapullon kotiin. Lämpö nousi ja sykkeet nousivat. Sykkeet menivät yli aerobisen kynnyksen, vaikka lenkin piti olla peruskestävyyslenkki. Kävelin ja juoksin loppumatkan kotiin. Lenkki venyi liian pitkäksi ja liian kovaksi. Turha energiahukka, huono nesteytys ja liian kova teho, nämä asiat pitäisi jo tietää. Harjoituksesta tuli epäonnistunut ja iltavuoron aiheuttama aktiviteetti teki päivästä aika kovan. Illalla kotiin saapuessani olo oli aika tyhjä. Palautuminen seuraavaan päivään vaikeutuu kun kaikki nämä asiat ovat toteutuneet.

Olin tehnyt itselleni ajanhallintaa helpottavan lukujärjestyksen koko viikoksi. Siitä oli helppo katsoa työvuorot ja miten saan harjoittelun sopimaan päivään. Tiistaina olikin aamuvuoro ja sen jälkeen oli merkitty uintia. Joulupyhät ja loppuvuosi oli mennyt muuta touhutessa. Uimassa olin käynyt edellisen kerran ennen joulua. Pidän uimavarusteet ”yleensä” kilpailuista tutussa pussissa, siinä ovat lättärit, pull, lasit, muovitasku, uimahousut ja pyyhe. Tulin aamuvuorosta pikaisesti käymään kotona, että lähtisin uimaan ohjelmaan merkityn harjoitteen. Uimahousuja ei kuitenkaan löytynyt mistään. Yritin miettiä mihin olin ne laittanut, mutta ei vain löytynyt. Voiko treeni jäädä tekemättä jos ei ole uimahousuja? Kyllä voi. En lähtenyt uimaan, vaan treenit jäivät tekemättä. 

Keskiviikko ja torstai olivat mukavia päiviä. Ne olivat vapaapäiviä ja vireystaso oli hyvä. Sain tehtyä joitain rästitöitä kotonakin. Pitkä pyörä ja punttitreeni olivat ihan ok. Kun istuu pitkään pyörän päällä, kroppa tuntee kaipaako asento säätöä. Uusi satula toi hieman mukavuutta takapuolen alle, mutta pyöräni kaipaa hieman säätöä. Ajoasento pitää olla hieman korkeampi, mutta en löydä mistään paloja kyynärtukien alle. Tarvittavat säädöt ovat pieniä, enkä voi lähteä minnekään ”bikefittiin”. Yritän löytää nyt hyvän asennon polkemalla, samalla totun pyörään.

Olisi hienoa omistaa tietokoneohjelmaan liitettävä vastus. Ohjelma pyörittäisi reittikuvaa telkkarissa ja säätäisi vastusta reitin mukaan, eli tekemisestä tulisi mielekkäämpää.  Vastustreenaaminen on todella tylsää ilman mitään virikkeitä. Tiedän urheilijoita, jotka puskevat pitkiä vastusharjoituksia pienessä huoneessa tuijottamalla seinää. Nämä kaverit ovat todella kovalla asenteella varustettuja. Itselläni on pakko olla jotain katsottavaa kännykästä tai telkkarista. Parhaita treenejä ovat Joroisten Sporttiklubin järjestämät yhteiset pyöräilytreenit, siellä aika kuluu parhaiten kun on muitakin puurtajia. Toinen on tietenkin Kunnonsalin järjestämät sisäpyöräilyt. Näilläkin tunneilla aika menee siivillä ja tekeminen on mukavaa. Perusvastuksella mennään ja katselen Ironman kilpailuita kännykästä tai leffoja telkkarista.


Vuoden ensimmäinen viikko on takana. Se oli raskas vaikka uinti jäi tekemättä. Ensi viikko uusilla kujeilla ja matka kohti elämäni kovinta kesää jatkuu. 


maanantai 2. tammikuuta 2017

Muistelua ja muuta

On kulunut noin 2 vuotta ja 1 ½ kuukautta kun aloitin triathlonin. Muistan, kun tammikuussa2015 olin toipilaana saatuani heti luupiikin kantapäähäni liian kovasta rasituksesta. Jalkapohjan kalvo oli liian kireä ja jotain kalkkeumaa oli alkanut kertymään kantapäähän. Erittäin ärsyttävää, kun aamulla nousi sängystä ja kipu oli todella kova kantapäissä sekä jalkapohjissa. Kävin lääkärissä muutamaan otteeseen. Yksi lääkäri sanoi, että jalat pitää leikata ja toinen sanoi että pitää laittaa kortisonipiikki. Ajattelin että tämä ei voi olla totta ja oliko tämä nyt tässä.


Etsin netistä tietoa vaivasta ja löysinkin siitä yllättävän paljon tietoa. Lopulta eräältä juoksufoorumilta sain linkin teippausohjeisiin, millä saisin jalkapohjan venytykseen yöksi ja jalkapohjan kalvon kireys helpottaisi. Ostin myös pallon, millä hieroin kantapäätä. Söin särkylääkekuurin ja aloitin triathlon harjoittelun uudelleen tammikuun puolessa välissä. Alkuun harjoittelu oli tuskallista, mutta selätin vaivan ilman piikkejä tai leikkausta. Varsinainen triathlon harjoittelu alkoi siis tammikuun kolmannen viikon maanantaina 2015 eli hieman alle 2 vuotta sitten. Olin silloin 10 kiloa painavampi ja ihan kuutamolla koko lajista.

Olen käynyt nyt 9 triathlon kilpailua, joista 3 on täysiä matkoja. Asiat, jotka tuntuivat mahdottomilta, tuntuvat nyt mahdollisilta. Olen oppinut uintitekniikkaa, pyöräily on tullut tutummaksi ja ylipäätänsä kolmen lajin harjoittelu on ollut mielenkiintoinen matka tähän asti. Olen kohdannut ongelmia ja ratkonut niitä. Olen ottanut takapakkia ja sitten taas kehittynyt. Laji tarjoaa kovaa haastetta kilpailuissa. Se luo myös haasteen ajanhallintaan työn, perheen ja harjoittelun välillä.



Riittävän levon saaminen on ollut minulle suurin haaste koko triathlon ”uran” aikana. Vuorotyö ja tekemäni työaikamuoto, sekä toisinaan rankat työpäivät tuovat vinokuormaa harjoitteluun. Ylityöt ja työkavereille takaisin tehtävät velkapäivät ovat aina pois harjoittelusta. Olenkin miettinyt jo pitkään, että olisi aika upeaa päästä 12 tunnin järjestelmään. Tässä työaikamuodossa olisi enemmän vapaa-aikaa harjoitella ja olla perheen kanssa. Tämäkin on niitä ”kun ampuisi jousipyssyllä kuuhun” asioita joka ei ehkä tule toteutumaan ikinä. Perheellä ja hyvinvoinnilla ei ole sijaa nykyisessä työelämässä. Työt lisääntyvät ja työntekijät vähentyvät monella alalla. Näillä korteilla mennään ja onneksi perhe on kestänyt tätä touhua näinkin pitkään.

Köllikkäukko teema on ollut ihan hauskaa touhua. On ollut hienoa muuttua Köllikkäukosta parempikuntoiseksi mieheksi. Pyrin kehittymään koko ajan ja oppimaan lajista sekä välineistä lisää. Kokeilen uusien menetelmien ja valmennuksen vaikutusta tuloksiin. Ohjelmien sovittaminen yhteen työaikojeni kanssa on ollut haasteellista. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että uusin ohjelmarunko on toteutettavissa, vaikka rankkaa se tulee olemaan levon jäädessä vähälle. Syksyn treeniohjelma aamu- ja iltapäivä harjoituksineen oli liian hankalaa toteuttaa, koska iltapäivätreeni tuli usein tehtyä myöhään illalla. Treenin jälkeen oli turha houkutella unta muutamaan tuntiin.
Joku ehkä miettii että mikä tuo Köllikkäukko oikein on tai luulee olevansa? Vastauksena onkin, että se on ihan tavallinen suomalainen mies, joka päätti aloittaa triathlonin ja kertoa kokemuksistaan myös muille tavallisille ihmisille. Köllikkäukko pyrkii kuitenkin nostamaan rimaa aina hieman lisää eli ottaa vastaan kovempia haasteita. Viime kesä olikin tähän mennessä kovin kesä. Tavoitteena oli Ironman Lanzarote ja Finntriathlonin kerää koko sarja. Saavutin jokaisen tavoitteeni minkä olin asettanut.



sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Köllikkäukon 2016 kauden yhteenveto

Kohti kesää ja kilpailuja

Olin ilmoittautunut 2016 kesälle ensimmäiseen Ironman kilpailuuni Lanzarotelle ja päätin myös osallistua Finntriathlonin kerää koko sarjaan. Aika kovaa settiä tämmöiselle vasta-alkajalle, mutta pohjat ovat hyvät, minkä päälle olisi helppo rakentaa lisää nopeutta sekä tekniikkaa. Näin sen piti mennä.

Talvella harjoittelu oli kovaa ja yksinäistä puuhaa. Lähdin monesti iltavuoron jälkeen salille treenaamaan ja lopetin joskus yöllä. Pitkät lenkit kovilla pakkasilla olivat tavallaan ihan mukavaa touhua. Lumi narskui kenkien alla ja luonto oli komeaa katsella. Yhteiset treenit Joroisten Sporttiklubin kanssa olivat yleensä siihen aikaan, kun olin töissä. Työaikamuoto ei muutenkaan tarjoa mahdollisuuksia kuin harvoin esim. viikonlopun leireihin. Keväällä harjoittelun apuvälineeksi tulikin Youtube ja omat fiilikset. Sain Kaj Järveläiseltä ohjeet 6-8 viikoksi ja tein niiden ohjeiden mukaan harjoituksia.

Kevät toi paljon vastuksia harrastukseen taloudellisesti ja muita asioita normaaliin elämään. Minulla oli Ford Mondeo -04. Auto, josta oli hajonnut aikaisemmin turbo, suuttimet, polttoaineen korkeapainepumppu ja kytkin. Tietenkin myös näitä normaaleja osia eli iskunvaimentimet, jarruosat, kallistuksenvakaajat yms. Tämä auto jätti taas minut ja tytön täydessä muuttokuormassa moottoritielle. Silloin päätin, että nyt vaihtuu merkki ja Fordia ei meidän talouteen enää ikinä tule. Ostin 120 euron -97 Golfin itselleni.

Tuon Fordin takia minulla oli tuhansia euroja ylimääräistä velkaa. Velkaa, jota maksan vieläkin pitkään. Oli myös paljon muitakin asioista, joista en halua tänne kirjoittaa. Päätin, että nyt aloitan positiivisen ajattelun elämän, vaikka mitä tapahtuu. Vitutukseen voi kuulemma kuolla, joten oli pakko tehdä näin. Päämäärät ovat asetettu ja niihin päästään, vaikka mitä tulee eteen. Olen suomalainen mies, perkele!

Uintia harjoittelin keväällä enemmän kuin koskaan. Samoin pyöräilyä. Wattbike oli tuttu laite jo alkukesällä. Ostaisin Wattbiken kotiini, jos voittaisin lotossa. Näin jäisi enemmän aikaa levolle, kun ei tarvitsisi mennä salille polkemaan. Mieleen jäi viime kauden treeneistä myös pääsiäisen perinteinen tuskapyöräily Joroisten Sporttiklubin kanssa. Se oli taas yksi kevään parhaista treeneistä.

Kehitystä oli tapahtunut huhtikuuhun mennessä. Toukokuun alussakin olin hyvässä vireessä. Uinti, pyörä ja juoksu kulkivat hyvin. Ironman Lanzarote oli hieno kokemus. Tulin maaliin aika liikuttuneessa tilassa yleisön mylviessä taustalla. En silti ollut tyytyväinen loppuaikaan. Kilpailu oli yksi kovimmista, missä olen ikinä ollut. Istuessani avaruuspeiton alla mitali kaulassa päätin, että tämä pitää ottaa uudestaan oikeilla välineillä ja oikealla valmistautumisella.

Ironman Lanzarote 2016 maalikuva - tavoite saavutettu

Finntriathlonin kerää koko sarjan neljä kilpailua; Vanajanlinnan sprintti, Vierumäen varttimatka, Joroisten puolimatka ja Tahkon täysimatka. Kaikki olivat jollain tavalla pettymyksiä, vaikka olinkin sarjan 25. sijalla. Tiedän pystyväni parempaan. Olen hakenut syitä tähän. Miksi kesä meni näin huonosti?

Jotain kuitenkin tapahtuu ennen kilpailuja, koska kilpailussa ei kulje niin kuin pitää. Joku sanoo, että liian kovia treenejä ja joku, ettei ole palautunut kilpailuista. Tämä kovan työn hukkaan heittäminen ja yhden treenivuoden tuhlaaminen 46 vuoden iässä syö sielua. Syitä löytyy monista omista virheistä. Tässä omia havaintoja virheistäni, huono lepo ennen kilpailuja, uuden kokeilu kilpailussa, tankkaus, harjoittelun laatu ja liian pitkä passiivinen aika ennen kilpailua.

Virheistä pystyy onneksi oppimaan ja luulen löytäneeni vastauksen tähän ongelmaan. Se on Tribase-valmennusryhmä. Otan ulkopuolista apua seuraamaan ja opastamaan valmistautumistani ensi kauteen. Kumma, jos en ala saamaan tulosta. Loppuu yksin puurtaminen ja joku kertoo miten tehdä.




Pitää myös hakea positiivisia asioita. Vedin jokaisen kilpailun loppuun kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Kesän 2016 Köllikkäukko-projekti on viety loppuun. Hieman yli 1 ½ vuotta lajia takana ja 9 triathlon kilpailua takana. Yhtään kilpailua ei ole jäänyt kesken eikä ole edes käynyt mielessä keskeyttää.

Olen saanut uusia ystäviä tämän hienon lajin kautta. Harjoittelu jatkuu ja tavoitteet ovat asetettu ensi vuodelle. Köllikkäukko löytyy myös facebookista ja #kollikkaukko Instagramista.

Ilman yhteistyökumppaneita en olisi tähän kaikkeen pystynyt. Kiitos myös kaikille kannustaneille ja seuranneille. Teistä saa voimaa ja motivaatiota silloin, kun on väsynyt! Paino on tippunut 13 kg vyötärön ympärys on nyt 89 cm.

PS. Oli hienoa palata töihin Lanzarotelta Ironman kilpailusta, kun työnantaja ja esimies Juha Jussila onnittelivat Kyökin naisten tekemällä kakulla, jonka päällä oli upea koriste. Oli hienoa saada jakaa tämä työkavereiden kanssa. Kiitos myös työnantajalle joustavuudesta!


Yhteistyökumppanit kaudella 2016:

Haapajärven fysioterapia / Timo Vaitiniemi

Akra Oy / Ari Kiira

Ylläksen hyvinvointikeskus

Compressport / Esko Kotivuori




Suuret kiitokset!

Kaj Järveläinen (taustavoima, neuvonantaja, neuvoja tekemiseen yms.)

Nora Kiira (tytär, projektin nettivastaava ja moniosaaja)

Pekka Lehtikoski (projektin alkuun paneva voima)

Pertti Kiira (internet/media neuvonantaja, tukija)

Mikko Wälkky (tsemppaaja, ystävä ja tukija)

Sauli Pesonen (paras kaveri, tsemppaaja, tukija, treenikaveri)

Toivo Kemppainen (tukija)

Joroisten Sporttiklubi

Sari Kiira (Vaimo, tukija, tsemppaaja. Kiitos että kestät tätä touhua!)

Perhe (tsempparit)

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Finntriathlon 2016 Vanajanlinna, KKS

Lähdin kerää koko sarjan ensimmäiseen kilpailuun Vanajanlinnaan nukkumatta silmäystäkään. Ilta ja alkuyö meni pakkaillessa ja vaimoa odotellessa. Hän oli työmatkalla Tanskassa ja tuli kotiin vasta kello 2 aikaan yöllä. Meidän tarkoituksena oli käydä Vanajanlinnan kilpailussa ja lähteä kilpailun jälkeen välittömästi minilomalle Tallinnaan. Vanajanlinna oli sprinttikilpailu: uintia 750 m, pyöräilyä 20 km ja juoksua 5 km. Tämä kilpailu oli minun ensimmäinen sprinttikilpailuni.

Kilpailu ei tulisi olemaan fyysisesti kauhean rankka. Auton lämpömittari näytti pihasta lähtiessä nollaa astetta, mikä latisti hieman tunnelmaa.

Kilpailuraportti

 Uinti, 750 m


 Lähtöryhmäni oli ensimmäinen. Aurinko oli alkanut lämmittämään ilmaa ja lämpötila oli noussut jo 7 asteeseen. Kova tuuli teki kelistä kuitenkin hieman epämukavan. Tuuli oli myös sekoittanut pintaveden ja muun vesimassan. Astuessani Katumajärven kirkkaaseen veteen lämmittelemään vesi oli hieman yli 15 asteista. Laskin märkäpuvun kaula-aukosta vettä puvun sisään ja upotin kasvot veteen. Lähdin kauhomaan ensimmäistä poijua kohti. Uituani vähän aikaa järvessä ei vesi enää tuntunut kylmältä. Olin valmis kilpailuun.

Lähtötorven äänestä joukko lähti liikkeelle. Päätin lähteä ulkoreunaa välttääkseni ruuhkaa, mutta aivan turhaan. Tilaa olisi ollut vaikka muille jakaa ja uin selvästi pidemmän matkan, koska menin kaukaa poijujen ulkopuolelta. Vesi tuntui ihan miellyttävältä. Yhdessä kohdassa joku uimari tuli eteeni ja löi vahingossa kädellään suoraan nenään. Tunsin verenmakua suussani, mutta en huomannut verta rinnuksillani rantaan noustessani. Juoksin vaihtopaikkaa kohti ja riisuin samalla märkäpuvun yläosaa päältäni. Uintiosuuden loppuaika oli 00:14:49. Uinti ei mennyt hyvin.

T1, ensimmäinen vaihto

Saavuin vaihtopaikalle vaihtamaan pyöräilyvarusteita. Olin jo saanut riisuttua märkäpuvun yläosan matkalla. Vaihtopaikalla yritin kiskoa märkäpuvun lahkeita irti jaloistani, mutta lahkeet eivät meinanneet lähteä millään jaloista irti. Lopulta sain puvun päältäni. Laitoin pyöräilykengät jalkaan, kypärän päähän ja nappasin pyörän telineestä. Juoksin vaihtoalueen päähän, paikalle missä sai nousta pyörän päälle. Vaihto oli mennyt huonosti. Aikaa vaihtoon oli mennyt 00:03:52.

 Pyöräily, 20 km

Nousin pyörän selkään ja kengän klossit napsahtivat polkimiin kiinni. Yleisöä oli ympärillä ihan hienosti ja pyöräilyreitti oli selkeästi merkitty. Oli hienoa lähteä polkemaan, kun aurinko paistoi ja yritti lämmittää keliä. Kilpailu oli peesivapaa, eli tällä kertaa pyöräilyssä sai ajaa toisten imussa. Olin poistanut lepuuttajat, koska en niitä muillakaan nähnyt. Nyt ajattelin lyödä itseni jonkun kantaan kiinni. Sellaisen, jolla olisi sopiva vauhti minulle.

Jostain syystä jalat eivät pelanneet kunnolla, reidet tuntuivat tukkoisilta. Tuuli ei ollut kovinkaan häiritsevä tekijä, mutta reidet olivat todella raskaat. Menin ensimmäisen kierroksen tunnustellen jalkojen tilaa. Sitten takaani lähti ryhmä ohi ja lähdin heidän kantaansa kiinni. Otin ison riskin. Mietin, että mitenkähän tässä käy, kun lähden ajamaan isommilla tehoilla ryhmän mukana? Alku oli mennyt huonosti, joten riski kannatti ottaa.

 Oli upeaa ajaa tätä peesivapaata kilpailua. Reitti oli nopea ja ryhmä missä ajoin oli todella kovavauhtinen. Jalat alkoivat lämmetä vasta viimeisellä kierroksella. Ryhmään tuli muutamia pyöräilijöitä lisää ja vauhti oli hyvä vaihtoon asti. Hyppäsin pyörän päältä pois ja lähdin juoksemaan kohti vaihtopaikkaa. Pyöräily meni loppujen lopuksi ihan hyvin ja alun tukkoisuus hävisi, kun antoi hieman enemmän ärsykettä reisiin. Pyöräilyaika oli 00:35:16 ja keskinopeus 34.0 km/h.

 T2, toinen vaihto

 Juoksin pyörän kanssa oman vaihtopaikan kohdalleni, joka oli parkkipaikan liikennemerkin kohdalla. Niin ainakin luulin. Laiton pyörän telineeseen ja katsoin varustelaatikkoon. Huomasin välittömästi, että en ollut omalla paikallani. Olin tullut yhden telineen liian kauaksi omasta telineestä. Nostin pyörää ja se oli takertunut kahvoistaan telineeseen. Tempaisin pyörän irti ja löysin oman paikkani turhan hölmöilyn jälkeen. Laitoin pyöräilykengät ja kypärän laatikkoon. Laittaessani juoksukenkiä jalkaan huomasin, että varpaat olivat tunnottomat kylmän takia eivätkä jalat meinanneet mennä kenkiin. Lopulta pääsin juoksemaan pois vaihtoalueelta. Vaihtoaika oli 00:02:14. Toinen vaihto meni myös huonosti.

Viimeinen rutistus ennen maaliviivaa


 Juoksuosuus

 Lähdin juoksuosuudelle tunnottomilla varpailla ja huono vaihto mielessä. Reitti oli 2 x 2,5 km, komeaa rantapolkua. Oli outoa juosta, kun päkiöistä eteenpäin ei ollut tuntoa. Alkoi ihan naurattaa se varpaattomuus.

Alku oli hieman takkuista menoa, mutta nopeasti löysin hyvän kadenssin ja rentouden juoksuun. Juoksutyylini ei ole oppikirjasta, mutta tunnen sen, kun saan juoksun kulkemaan. Oli mukavaa katsella muidenkin kilpailijoiden menoa. Muutamat kilpailijat juoksivat todella lennokkaalla askeleella ja osa hitaammin lyhkäisemmällä askeleella. Itse olin varmaan jossain siellä välillä. Toisella kierroksella lisäsin hieman vauhtia kun voimia tuntui olevan. Maaliin saavuin juoksuajan ollessa 00:23:13 eli juoksuvauhti oli 4:38 min/km.

 Yhteenveto

 Kilpailuun olisi voinut lähteä paremmin valmistautuneena. Nyt ei vain ollut mahdollisuutta siihen. Olen lähtenyt väsyneenä paljon kovempiin tapahtumiin ja väsymys ei vaikuta menemiseen. Tarkkaavaisuus kuitenkin kärsii. Vaihtoaikoihin pitää saada selkeä parannus tulevissa sprinttikilpailuissa. Uinti on saatava myös paremmaksi ja linjat suoremmiksi. Pyöräily ja juoksu olivat tässä kilpailussa ihan hyviä.

Tästä on Köllikkaukon hyvä jatkaa. Laitetaan tämä kilpailu kansioon otsikolla ”maksettu harjoitus”. Loppuajaksi kelloon tuli 01:19:27. Oman sarjan 8 / 36.