sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Köllikkäukon 3. viikko

Alkuviikko meni tosiaan vähän normaalista poiketen, kun päätin poiketa tervehtimässä siskojani ja vanhempiani Oulun suunnalla. Päätin kuitenkin ajaa ensin mökille katsomaan, että kaikki on siellä ok. Tytär vietti siellä synttäreitään pieni aika sitten. Reitti kulki Joensuun kautta Kajaaniin ja matkalla maisemat muuttuivat talvisiksi. Aamun treeni painoi hieman jalkoja ja pidin pari pysähdystä matkalla, etteivät ihan kokonaan jäykistyisi. Oli ihan mukavaa matkata pitkästä aikaa yksin, vaikka teinkin pitkän kiertotien synnyinmaisemiin, Kärppien kotikonnuille.

Matkapäiväni jälkeen heräsin hyvin nukutun yön jälkeen vanhempieni luona. Essi koira toivotti minulle hyvät huomenet nuolaisemalla naaman märäksi. Eläkeläisillä oli jotain suunnitelmia aamupäiväksi, mutta he eivät tienneet, että niin oli minullakin. Olin jo monta päivää aikaisemmin suunnitellut meneväni uimaan Raksilan uimahalliin 50 m radalle. Aivan luksusta! Olin käynyt siellä joskus kakarana viime kerralla. Yksi mieleenpainuvimmista uimareissuista Raksilassa oli, kun yllytimme veljeni kanssa isän hyppäämään 1 m ponnahduslaudalta pää edellä altaaseen. Mahdottoman yllytyksen jälkeen isä sitten hyppäsi. Kävi kuitenkin niin, että isän niska venähti ja hän kulki monta viikkoa tukikaulus niskan ympärillä. Taitaa niska vieläkin vihoitella aika ajoin. Sellainen tarina löytyy sieltäkin paikasta.

Uimahalli oli hieman muuttunut reilussa 35 vuodessa. Saunat olivat ihan ok, sieltä puuttuivat eläkeläisukot ja heidän päivän puheenaiheet. Ukot istuivat siellä tuppisuuna ja päätin lähteä uimaan, kun ei juttuja päässyt kuulemaan. Oli tosiaan hienoa uida pitkällä radalla, mutta yksi ”herra x” oli Oulunkin kuntouintiradalle tullut kellumaan. Törmäsin häneen eli uin karille. En tosin tiedä oliko herran nimi Kari. Ärsytti hieman, mutta mitä noista. Vesi tuntui hieman raskaalta, edellisen aamun pyöräily ja juoksu painoivat jaloissa. Vai olikohan vesi paksumpaa kuin meillä?


Uinnin jälkeen kävin vielä Jäälissä tervehtimässä serkkutyttöä ja kummipoikaa. Eräänlaista triathlonia tämäkin, kun on yritettävä vierailla mahdollisemman monessa paikassa mahdollisimman nopeasti. Illalla oli nimittäin vielä päivällinen vanhempieni ja siskoni Minnan kanssa kiinalaisessa ravintolassa. Kunnolla kiinalaista evästä, niin sain taas hyvät unet isän ja äidin luona. Aamulla ohjelmassa oli toisen siskon luona käynti ja kotiin lähtö.

Oulun reissu meni liian nopeasti ja suunnitellut treenit eivät ihan onnistuneet. Joka tapauksessa, oli muuten upea nähdä kummipoikaa, serkku, siskoja ja vanhempiani pitkästä aikaa. Niin paljon olisi juteltavaa ja niin vähän ehtii jutella. Tanjan, toisen siskoni näkeminen oli yksi reissun kohokohtia. Päätin, että Oulun suunnalla on alettava käymään useammin. Nämä muuttujat treeneihin ovat hyviä selityksiä, jos treeni jää tekemättä. Ehdin nimittäin vielä kotiin tullessa salille sisäpyöräilyyn ja löysin riittäviä tehoja, että sain itseni väsyneeksi seuraavan aamun aamuvuoroon. Herääminen oli taas jotain epätodellista.


Kaiken hässäkän ja muuttujien jälkeen tämä viikko päättyy pitkään juoksulenkkiin. Koiria käyttäessäni olin havaitsevinani ilman viilenneen ja talven vihdoin tulevan myös tänne Varkauteen. Nyt lähden lenkille vielä kesäkengillä, nastakengät kaivetaan myöhemmin esille. Tänään oli viimeinen aamuvuoro ja olo väsynyt. Juoksulenkki virkistää tai sitten ei, sen vaikutus selviää myöhemmin. Väsyneenä taas keksii tekosyitä, miksi en lähtisi lenkille. Niitä syitä löytää vaikka kuinka paljon. Tässä muutama.. ”Olenhan treenannut jo kohta 3 viikkoa ja tarvitsen lepoa.” ”Nilkkaan koskee.” ”Söin vähän aikaa sitten.” ”Kello on paljon.” 
Voi helmapelti mitä selityksiä. Tämä ”hiutale” lähtee nyt viikon viimeiselle lenkille. Hiutale on rauhanturvaajien vanha slangisana joka tarkoittaa ensikertalainen, äkkinäinen, junnu, kokematon yms.

P.S. Tähän loppuun vielä kuvaa tämäniltaisen lenkin yhteenvedosta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti