Matkapäiväni jälkeen heräsin hyvin nukutun yön jälkeen vanhempieni luona. Essi koira toivotti minulle hyvät huomenet nuolaisemalla naaman märäksi. Eläkeläisillä oli jotain suunnitelmia aamupäiväksi, mutta he eivät tienneet, että niin oli minullakin. Olin jo monta päivää aikaisemmin suunnitellut meneväni uimaan Raksilan uimahalliin 50 m radalle. Aivan luksusta! Olin käynyt siellä joskus kakarana viime kerralla. Yksi mieleenpainuvimmista uimareissuista Raksilassa oli, kun yllytimme veljeni kanssa isän hyppäämään 1 m ponnahduslaudalta pää edellä altaaseen. Mahdottoman yllytyksen jälkeen isä sitten hyppäsi. Kävi kuitenkin niin, että isän niska venähti ja hän kulki monta viikkoa tukikaulus niskan ympärillä. Taitaa niska vieläkin vihoitella aika ajoin. Sellainen tarina löytyy sieltäkin paikasta.
Uimahalli oli hieman muuttunut reilussa 35 vuodessa. Saunat olivat ihan ok, sieltä puuttuivat eläkeläisukot ja heidän päivän puheenaiheet. Ukot istuivat siellä tuppisuuna ja päätin lähteä uimaan, kun ei juttuja päässyt kuulemaan. Oli tosiaan hienoa uida pitkällä radalla, mutta yksi ”herra x” oli Oulunkin kuntouintiradalle tullut kellumaan. Törmäsin häneen eli uin karille. En tosin tiedä oliko herran nimi Kari. Ärsytti hieman, mutta mitä noista. Vesi tuntui hieman raskaalta, edellisen aamun pyöräily ja juoksu painoivat jaloissa. Vai olikohan vesi paksumpaa kuin meillä?
Uinnin jälkeen kävin vielä Jäälissä tervehtimässä
serkkutyttöä ja kummipoikaa. Eräänlaista triathlonia tämäkin, kun on yritettävä
vierailla mahdollisemman monessa paikassa mahdollisimman nopeasti. Illalla oli nimittäin
vielä päivällinen vanhempieni ja siskoni Minnan kanssa kiinalaisessa
ravintolassa. Kunnolla kiinalaista evästä, niin sain taas hyvät unet isän ja
äidin luona. Aamulla ohjelmassa oli toisen siskon luona käynti ja kotiin lähtö.
Oulun reissu meni liian nopeasti ja suunnitellut treenit
eivät ihan onnistuneet. Joka tapauksessa, oli muuten upea nähdä kummipoikaa,
serkku, siskoja ja vanhempiani pitkästä aikaa. Niin paljon olisi juteltavaa ja
niin vähän ehtii jutella. Tanjan, toisen siskoni näkeminen oli yksi reissun
kohokohtia. Päätin, että Oulun suunnalla on alettava käymään useammin. Nämä
muuttujat treeneihin ovat hyviä selityksiä, jos treeni jää tekemättä. Ehdin
nimittäin vielä kotiin tullessa salille sisäpyöräilyyn ja löysin riittäviä
tehoja, että sain itseni väsyneeksi seuraavan aamun aamuvuoroon. Herääminen oli
taas jotain epätodellista.
Kaiken hässäkän ja muuttujien jälkeen tämä viikko päättyy
pitkään juoksulenkkiin. Koiria käyttäessäni olin havaitsevinani ilman
viilenneen ja talven vihdoin tulevan myös tänne Varkauteen. Nyt lähden lenkille
vielä kesäkengillä, nastakengät kaivetaan myöhemmin esille. Tänään oli
viimeinen aamuvuoro ja olo väsynyt. Juoksulenkki virkistää tai sitten ei, sen
vaikutus selviää myöhemmin. Väsyneenä taas keksii tekosyitä, miksi en lähtisi
lenkille. Niitä syitä löytää vaikka kuinka paljon. Tässä muutama.. ”Olenhan
treenannut jo kohta 3 viikkoa ja tarvitsen lepoa.” ”Nilkkaan koskee.” ”Söin
vähän aikaa sitten.” ”Kello on paljon.”
Voi helmapelti mitä selityksiä. Tämä
”hiutale” lähtee nyt viikon viimeiselle lenkille. Hiutale on rauhanturvaajien vanha
slangisana joka tarkoittaa ensikertalainen, äkkinäinen, junnu, kokematon yms.
P.S. Tähän loppuun vielä kuvaa tämäniltaisen lenkin yhteenvedosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti