sunnuntai 8. marraskuuta 2015

PROJEKTINA IRONMAN LANZAROTE 2016

Olen 45-vuotias suomalainen hieman ylipainoinen mies. Olen ammatiltani ”moniosaaja” eli teen monia asioita mahdollisimman ammattitaitoisesti ja tällä hetkellä olen kuljetusalan ammattilainen hyvällä työnantajalla. Ajan koneita veturista trukkeihin. Tehtävät eivät tosin vastaa koulutusta, johon aikoinaan koulut kävin, mutta olen kuitenkin mielestäni hyvässä työpaikassa ja hyvällä työnantajalla. Olen ollut myös rauhanturvaajana maailmalla neljässä operaatiossa Lähi-idässä, Balkanilla ja ”A-landissa”. Syy miksi olen ollut rauhanturvaajana, on ollut työttömyys ja kokemusten hakeminen. Kokemuksia olen todellakin sieltä saanut. Tämän kautta ehkä sotilasurheilulajit ovat olleet lähellä sydäntäni.


Olen tehnyt näitä urheiluprojekteja normaalisti kavereitteni kanssa ja kutsun niitä projekteiksi niiden haastavuuden takia. Haastavuus vaatii paljon valmisteluita varusteiden, huollon ja harjoittelun suhteen. Hyvällä valmistautumisella pyritään minimoimaan virheet, mutta virheitä tehdään joka tapauksessa. Virheet eivät ole välttämättä huono asia, vaan niistä saa oppia seuraaviin koitoksiin.

Aikaisemmat projektit ovat olleet sotilasurheiluun liittyviä tosi rankkoja, 2 vuorokauden kilpailuja Virossa, 4 päivän marsseja Hollannissa, 2 päivän sotilasmarssi Sveitsissä, kaukopartiohiihdot, lukuisia kevyempiä jotoksia Suomessa. Yksi mieleenpainuvimmista projekteista oli pyöräily Suomi päästä päähän, silloin 15 vuotiaan poikani kanssa 9 päivässä. Yksi päivä meni pyörän korjaukseen ja huoltoon eli matka Nuorgamista  Hankoon tehtiin käytännössä 8 päivässä hybridipyörillä ilman huoltoajoneuvoa tai facebook-tykkäyksiä.

Vuonna 2014 joulukuussa aloitin Projekti Triathlonin, koska olin harrastanut pelkästään juoksua ja kärsinyt vammoista sekä hävittänyt intohimon urheiluun ylipäätänsä. Sotilasurheilulajit jäivät muista syistä ja tarvitsin jotain haastetta itselleni. Toimin vielä silloin KalPan B1 joukkueen huoltajana ja ajoin Varkaus – Kuopio – Varkaus väliä aina kun oli harjoitukset tai pelejä. Muun ajan olin yleensä töissä tai kotona nukkumassa. Tuntui että tarvitsen aikaa itselleni ja ajatusten selvittämiseksi. Triathlon tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Treeniaikaa löysin aikatauluttamalla elämääni, eli tein sunnuntaisin itselleni lukujärjestyksen seuraavasta maanantaista sunnuntaihin. Niissä väleissä missä ei ollut pakollista ohjelmaa, treenasin siinä paikassa missä olin. 


Projekti Triathlon 2015 meni hieman paremmin kuin olin haaveillut. Tavoitteena oli aluksi vain Joroisten puolimatkan kilpailu, mutta jo alkuvuonna tein muutoksen haastamalla itseni täydelle matkalle. Kävin kesän aikana lopulta 4 triathlon kilpailua, yhden olympiamatkan, kaksi puolimatkaa ja yhden täyden matkan kilpailun. Yksi parhaista asioista oli, että painoa tippui 10 kg ja opin lajista aika paljon. Tuntuu siltä että olen löytänyt nyt 45 vuotiaana lajin mistä pidän. Iso kiitos kuuluu Kaj Järveläiselle, joka toimi taustalla hyvien neuvojensa kanssa. Hänellä taitaa olla nyt 26 täydenmatkan kilpailua takanaan ja koulutusta valmentamiseen. Hän kävi myös katsomassa uintitekniikan ja sääti pyörän mitoilleni sopivaksi. Varsinaisena valmentajana toimin kuitenkin itse, sovelsin Kaitsun antamat ohjeet ja ohjelmat aikataulujen sekä kropan mukaisiksi. Kaitsu oli kuitenkin ainoa henkilö joka uskoi alusta asti, että pystyn suorittamaan asettamani tavoitteet.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti