Viime vuoden marraskuun loppupuolella havahduin siihen, että
peilissä näkemäni mies oli päästänyt itsensä todella huolestuttavan huonoon
kuntoon. Lihottanut itsensä köllikäksi ja muutenkin elämäntavat olivat
muuttuneet laiskaksi. Motivaatio oli hävinnyt. Tartuin kuitenkin pitkäaikaiseen
haaveeseen eli asetin tavoitteeksi puolimatkan triathlonkilpailun. Se muuttui
vielä kovemmaksi tavoitteeksi eli täydenmatkan kilpailuun. Muut matkat olivat
sitten vain välitavoitteita. Löysin motivaation ja hienon lajin, joka oli ollut
vuosia vain mahdottomalta tuntunut asia. Laji, jonka urheilijat olivat minusta
todellisia superihmisiä.
Vuosi antoi minulle paljon. Se antoi hyvän olon tunnetta, kun
kunto kasvoi ja paino tippui. Sain myös paljon uusia tuttavia ja opin hieman
lajista. Hyvä olo tuli myös onnistuneista kilpailuista. Oli hienoa tuntea se
jännitys uintiin lähtiessä ja hyvä fiilis kilpailun aikana. Sain tuntea
pyöräilyssä vihdoinkin vauhdin ja kilpailun. Pääsin kokemaan sään vaikutusta
harjoitteluun, motivaatioon ja kilpailussa kokonaissuoritukseen. Nautin
kuitenkin näistä tekijöistä, mitkä kuuluvat lajiin. Ne eivät olleet vielä niin
äärimmäisiä kokemuksia, mitä olen joskus kokenut.
Kuva: Sami Järvenpää |
Laji toi myös negatiivisia kokemuksia. Lajin harrastaminen
ja välineet ovat arvokkaita. Varsinkin, kun poika pelaa jääkiekkoa. Jääkiekon
jälkeen jäävillä rahoilla yrittää rahoittaa omat välineet ja kilpailut, asettaa
omat haasteet triathlonin harrastamiselle. Hyviin tuloksiin pääseminen vaatii kuitenkin
kohtuulliset välineet. Välineiden suuri valikoima ja niiden sopivuus minulle on
lisäksi vaikeaa. Sitä ostaakin helposti turhaa tai huonosti istuvaa varustetta,
ennen kuin huomaa tehneensä huonon ja turhan valinnan. Löytyy myös ihmisiä, jotka nuorisokielellä ”dissaavat”, kun kerrot tavoitteistasi heille. Itse löydän
siitä ”dissauksesta” kuitenkin voimavaran ja motivaation näyttää, että pystyn.
Kiitos kaikille Dissaajille! Jatkakaa samaa rataa ja toteuttakaa myös omat
unelmanne.
Kiitokset!
Ilman tukeakaan en olisi onnistunut. Monet pitävät asioita
itsestäänselvyyksinä. Itse haluan kiittää ihmisiä jotka auttavat minua.
Isoin kiitos kuuluu Ari Kiiralle hänen yritykselleen A.KIIRA Oy:lle. Ari teki
mahdolliseksi aloittaa triathlonin harrastaminen. Ari on ollut melkein kaikissa
projekteissa mukana ja hän on myös tukenut nuoria jääkiekkoilijoita Varkaudessa
muutamia vuosia sitten.
Joroisten Sporttiklubin Kaj Järveläiselle suuri kiitos, kun
opastit minua varustehankinnoissa, pyöränsäädöissä, ohjelmarungossa ja autoit tällä
tavalla minut tavoitteisiin. Antti-Villelle suuret kiitokset tsempistä ja
märkäpuku säädöissä. Kuosmasen Jukalle / Scorpion Storelle sopivan hintaisesta
pyörästä. Jukka Peräsalmen pyörähuollolle pyörän huollosta, joka oli hyvän
ammattilaisen tekemä. Anskulle Kunnonsalille iso kiitos, kun saatiin reistaava
selkä kuntoon ja jalat taas toimimaan. Kaverilleni Saulille, isot kiitokset
kaikesta tuesta ja tsempistä! Saulin kannustuksella täydenmatkan kilpailu meni
hieman paremmin. Kiitos myös kaikille, jotka tsemppasivat triathlon projektien
2015 aikana. Vaimolle ja perheelle kiitokset kestämisestä nyt ja
tulevaisuudessa!!
Toivotan kaikille onnellista uuttavuotta 2016!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti