perjantai 15. huhtikuuta 2016

14.-15. viikko - Ylläpitävää treeniä

Viime viikolla alkoi ylläpitävän harjoittelun jakso. Ylläpitävä jakso kestää 3 viikkoa ja ei ole niin kevyttä kuin se antaa ymmärtää. Heti maanantaina ohjelmassa oli pitkä pyöräily ja juoksu. Harjoituksen kestoksi tuli hieman yli 5 tuntia. Fiilikset oli aivan katossa, kun jalat vain menee ja menee. Tuntui upealta ajaa maantiellä. Pyöräilyssä alla oli Suomen päästä päähän käyttämäni hybridi. Kisapyörä / harjoittelupyörä oli Peräsalmen Jukalla huollossa. Hybridi ajoi tehtävänsä ihan täydellisesti, kun lukkopolkimet auttoivat pyörityksen ”hyvälle pähkinälle”. Tehollisestikin varmaan hyvä treeni, kun pyörä painaa aika paljon tarakkoineen ja lokasuojineen. Renkaiden rullaus on myös ihan toista luokkaa kuin maantiepyörässä. Ajoasentokaan ei ole ehkä se parhain, mutta sekään ei haitannut menoa.

Nuorgam – Hanko fillari on hyvä treenipyörä hiekkaisilla Varkauden kaduilla ja pyöräteillä.

Treeniviikon ensimmäinen päivä kesti yli 5 tuntia.

Juokseminen oli myös mukavaa pyöräilyn päätteeksi. Vauhti oli ihan hyvä ja sykkeet pysyivät alhaalla. Loppumatkalla nilkka oireili hieman, mutta ei haitannut menoa. Burana ja teippaus ovat hyvä lääke tähän ongelmaan. Kipua kohti auttaa joskus vammoihin, itse käytän sitä ohjetta mahdollisemman pitkälle. Ei tulisi treenaamisesta mitään, jos jäisi valittamaan jokaista kolhua ja kipukohtaa. Kipuja on kuitenkin hyvä ”kuunnella”. Paras pieleen mennyt kivun ”kuuntelu” oli jokunen vuosi sitten, kun polvi sai tällin juoksupolulla, viikko tällin jälkeen kävin lääkärillä poistattamassa ”nestettä” polvesta ja se neste oli verta. Magneettikuviin ja leikkauspöydälle oli lääkärin käsky. Pääsin onneksi aika nopeasti hoitoihin, koska vakuutukset olivat kunnossa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että kun oikeasti koskee, niin sitten lääkäriin. Tämä kipua kohti on sitten minun toimintatapa ja se ei sovi ehkä kaikille. Epäilemättä se kolahtaa vielä pahasti, kun alkaa elvistelemään. Olen kuitenkin tässä vuosien varrella oppinut huoltamaan kipeitä ja rikkonaisia jalkateriäni, jalkoja ja muita pieniä juttuja. Siitä tulikin mieleen, että olisi varmaan hyvä saada uudet lenkkarit ennen kisoja. Hyvillä kengilläkin säästää jalkoja ja minun Adidakset ovat purreet asfalttia jo yli niiden sietorajan. Kyllä niillä vielä kuitenkin juoksee, kun ne ovat vielä kasassa, jos sinnittelisi vielä kuukauden niillä.

Uinti on mystinen laji. Välillä se menee hyvin ja välillä se menee hyvin huonosti. En tiedä mikä siihen neuvoksi. Olen tosin saanut vauhtia ja otetta veteen paremmaksi. Olen ehkä aloittanut uinnin liian myöhään. Ei ehkä ole paras ikä opetella oikeaa uintitekniikkaa 46-vuotiaana. Uintihistoria on varsin huono, eli saunasta järveen ja kaljan kanssa terassille istumaan. Neuvoja on hankala saada, kun uimakaverina on naapuriradalla vesijuoksua harrastavia eläkeläisnaisia. Välillä on käynyt hyvä tuuri, kun joku uinnista ymmärtävä on sattunut uimaan samaan aikaan ja kertonut pari vinkkiä. Vuorotyöläisen huonoja puolia on, kun ei pääse yhteisharjoituksiin kovin usein. Siellä saisi hyviä vinkkejä vauhtiin ja tekniikkaan. Yksi parhaita puolia on kuitenkin, kun pääsee avoveteen uimaan. Tykkään siitä hommasta kuin hullu puurosta. Triathlonkisan uintilähtö on aivan jotain mielettömän hienoa. Varsinkin jos joutuu keskelle lähdön ”pesukoneeseen”. Kättä ja jalkaa tulee joka suunnalta. On taisteltava itsensä eteenpäin, pois sieltä. Voi helmapelti, että se on hienoa hommaa!!

Tahkon puolimatkan uintiosuuden jälkeen tunnelma korkealla. Pari viikkoa täydenmatkan kisan jälkeen.

Tavoite on selkeänä edessä Lanzarotella. Kaiken kaikkiaan on ihan hyvät fiilikset, vaikka on vähän pieniä käytännön juttuja hoidettavana. Pitää tinkiä joistakin asioista varusteissa ja harjoittelussa. En saanut pyörään uusia kiekkoja, kun Saulin lainaamat kiekot eivät käyneet minun pyörään. Kisa-asuun sain juuri rahaa, kun tili oli hieman isompi pyhätöiden ansiosta. Hierojalla olisi ihan kiva käydä, mutta käydään sitten syksyllä vetämässä loppuveryttelyt Norjan tuntureilla vaimon kanssa. Jos ne jumit lähtisi siellä lihaksista ja päästä. Kisapyörä tuli Jukalta ja pääsin testaamaan sitä pitkästä aikaa tiellä. Positiivinen ajattelu vie eteenpäin vaikka mitä tulisi. 5 viikkoa kisaan. No Guts No Glory!

Kisapyörä Lanzarotelle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti